keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Onhan näitä juhlia


Elämässä on muutamia tärkeitä juhlia.
Osa on sellaisia, jotka muistat ikuisesti. Osasta taas ei jää mitään muistijälkiä.
Ensimmäistä kertaa pääset juhlimaan omissa ristiäisissä. Tämä menee sarjaan: ei muistikuvia.
Kerran vuodessa sukulaiset tulevat kotiisi onnittelemaan sinua ensimmäisten juhliesi aiheesta.

Lapsena ollessasi eniten odottamasi juhla on varmasti joulu. Lapsena syksy ei tuntunut yhtään niin kylmänä, pimeänä ja loskaisena, kuin aikuisena. Sillä kun kesä oli ohi, alettiin heti mielessä unelmoimaan joulukinkkua ja kaikkia niitä joululahjoja mitä tuleman pitää. Kylmyys toissijainen asia.

Ristiäisten jälkeen seuraavat isot juhlat ovat ripille pääsy. Useimmille jää tästä vähintäänkin kohtalainen muistijälki. Olet kuitenkin vastaanottamassa jonkun näköistä rahaläjää sukulaisilta. Pääset myös alaikäisenä juomaan sallitusti kirkossa alkoholia.
Jos jaksat vielä peruskoulun jälkeen tekemään pikkusen töitä. Sinua juhlitaan pian ylioppilasjuhlissa tai ammattiin valmistumisjuhlissa.

Näistä juhlista saatat muistaa alkuillasta vielä jonkin verran. Mutta luultavasti osa juhlien tapahtumista jää sinulle muistin harmaa-musta-sävyiseen lokeroon ja toivot, ettet ole tehnyt mitään peruuttamatonta.
Näiden juhlien jälkeen porukka hoksaa, että voihan sitä juhlia ilman syytäkin. Ei tarvitse välttämättä edes olla viikonloppu, että voi juhlia. Itsekin noudatin tätä kaavaa jonkun aikaa, kunnes huomasin, että touhussa ei ole juurikaan järkeä. Aamulla totesit vaan, että eilen oli todella hauskaa, mutta en millään muista mitähän sitä oltiin tehty.

Nykyään nautin eniten juhlista, joissa lapseni on mukana.
Se hänen jännitys ja silmien säkenöinti lahjapakettia avatessa antaa minulle paljon iloa.
Viime viikonloppuna vietettiin minun pojan koululla Suomen satavuotis itsenäisyyspäiväjuhlia.
Nämä juhlat menevät heittämällä kategoriaan: jättävät muistijäljen.
Huomasin olevani herkkää ihmistyyppiä. Lasten tanssi- laulu- ja näytelmäesitykset olivat toinen toistaan upeampia ja vaikuttavampia. Myönnettäköön, että silmiini herahti useampikin kyyneltippa esitysten aikana.

Tätä kirjoittaessa Suomi on huomenna pyöreitä täyttävä itsenäinen satavuotias suvereeni valtio.
Juhlaan on siis taas aihetta. Eikä toiset valtiot ole meitä unohtaneet. Italiassa Rooman Colosseum valaistaan siniseksi ja valkoiseksi. Samoin Jenkeissä Niagaran putous on valaistu meidän lipun värein.

Juhlapäiviä on paljon tässä pimeydessä. Itsenäisyyspäivästä ne alkavat.
Itse kuitenkin henkilökohtaisella tasolla alan juhlia mielessäni vasta kun kevät koittaa.
Sitten kun päivä on yhtä pitkä, kuin yö.
Kesä on juhla.

Kirjoittanut Timo Stenhäll



Syöpä ja mielenterveys. Osa3. Itsenäisyyspäivän suunnitelmat.                       Aurinko sarastaa jo taivaan rannan rajamailla...