torstai 5. joulukuuta 2019


Syöpä ja mielenterveys.

Osa3.
Itsenäisyyspäivän suunnitelmat.

                      Aurinko sarastaa jo taivaan rannan rajamailla, kun pyöräilen laboratoriosta kodin kautta jo enemmän tutuksi tulleeseen Porvoon Klubitalolle. Meneillään oleva viikko on ollut erilainen kuin kaksi edeltävää, huomattavasti erilainen.
Keittiö on tullut tutuksi. Nyt ne äänet, jotka viimeksi vain rauhoittivat kaukana tietokoneella istuvaa, nyt olin yksi näistä. Tiskikone sai vauhtia, kun aamulla aloitin ja ruuan jälkeen vielä iltapäivällä pesin klubilaisten kahvikuppeja, lounas työvälineitä ja jopa peli-illan jälkeiset puuron syöjien välineet saivat puhtauden ennen uutta päivää.
Aivot saivat tekemistä ja kuuluvuuden tunnetta keittiön väen keskellä. Tunne oli mahtava.

***
                      Suomen itsenäisyyspäivä on huomenna ja pitkä viikonloppu edessä. Pieni pelko on, kun edellisten viikonloppujen kohtalo on ollut aika pitkälle sängyssä, yksi pahimmista ahdistuksen oireista ja sen pahentajista.
Se on nyt myös viimeinen viikonloppu ennen viimeistä sytostaattihoitoa. Jännitys on kasvanut vatsassa mittoihin, joita voi verrata muiden suurten tapahtumien kohdalla olevaan jännitykseen. Jännitys on huipussaan, kun tiedän pitkän odotuksen ennen lääkärintarkastusta tulevan olemaan raskasta. Se on jo ollut. Mikä tulee oleman kohtaloni, onko se sama kuin Suomen yli sata vuotta sitten. Pelastus, vai tappio?

***
                      Porvoon Klubitalo tulee siis tulevilla viikoilla olemaan yksi erittäin tärkeistä asioista minulle. Ihmisten seura, läheisyys ja tekeminen, ne tulevat olemaan arvokkaita asioita. Asioita, joista olen kiitollinen, kuten arvokkaasta isänmaastamme. Me kaikki suomalaiset olemme täällä samanarvoisina, vikoinemme ja huolinemme, mutta myös hyvine.
Kuten aurinko aamulla jo sarasti valoa taivaanrannassa, se valo luo toivoa, toivottavasti meille kaikille.

***
Hyvää itsenäisyyspäivää.

tiistai 26. marraskuuta 2019

Syöpä ja mielenterveys.
Osa2.

                      Taco tiistai Porvoon Klubitalolla. Suu meksikolaisella ruualla maustettuna ja ajatukset vaeltelemassa, kun toinen viikko alkaa klubin jäsenenä. Miksi vasta tiistaina?

Eilen maanantaina, joka on sytostaatti hoitopäiväni aina joka kahden viikon välein ollut ja tulee ainakin vielä kerran olemaan, vei minun päiväni kokonaisuudessaan Meilahden syöpätautien klinikalla. Vieressäni istui Englannista Suomeen muuttanut muusikko. Miten rohkealta hän kuulosti ja niin paljon nähnyt. Jalat tukevasti maassa.
No muistan itseni yhtä vahvana ja rohkeana. Toivottavasti hän jaksaa, minä en jaksanut.

***
                      Viikko alkoi sen lisäksi seuraavana aamuna terapeutin kanssa keskustelulla. Oloni on muuttunut parempaan viime viikkoisen kriisin jälkeen. Mitkä kaikki seikat sitten ovat vaikuttamassa? Terapia, klubitalon puheensorina, lääke, vai kaikki yhdessä?
Terapia itsessään on jo tehokas tapa avata niitä lukkoja, joita itse on rakentanut. Jo pelkästään itse syövän myöntäminen on kova paikka, jota en itse ole vielä edes tehnyt ja siihen tarvitsen aikaa, vaikka itse hoitojakson hoidot ovat jo viimeistä käynti kertaa vaille. Vakava tauti, vaikkakin on parannettavissa, ei minun pitäisi ottaa niin helposti, vaan myöntää itselle vihdoin sairastavansa.

***
                      Klubi on tarjonnut minulle nyt viikon ja toisen alkavan viikon ajan muutakin ajateltavaa. Minusta on ihanaa, kun vieressä muut askartelevat omiaan ja puheen sorina keittiöstä muistuttaa elosta, siitä tavallisesta turvallisesta ihmisen lämmöstä. Lounaan tuoksu, tuttujen kasvojen näkeminen ja tärkeintä, hyväksyntää.

Minulle tämä on jotain, jotain mitä olen tarvinnut.  


Heikki.
Halloween blogi 2019 
Karmiva kauhujuhla Halloween on tällä taas. Viimeiset lehdet ovat tippuneet puista ja halla peittää maan. Olen juuri astumassa sisään klubitalon ovesta joka narisee kuin autiotalon oven vanhat saranat. Oven narina saa aikaan kylmiä väreitä ja luo juuri sopivan Halloween tunnelman iltaa varten. Eteisessä vetää. Kummitteleekohan täällä? Kuten autiotaloissa on yleensä tapana. Vaikuttaisi siltä että vain Halloweenin aikaan hallitsevat yliluonnolliset voimat ovat saaneet klubitalon valtaansa ja muuttaneet sen kummitustaloksi. Ehkä saamme illan aikana nähdä tavaroiden leijuvan ja aaveiden liikkuvan seinien läpi. 

Ilta alkaa kammottavalla Halloween menulla. Pöytä on täytetty pikku suolaisilla kuten sipseillä, juustonaksuilla ja tuc kekseillä. Jälkiruoaksi on kurpitsa kakkuja. Ensisilmäyksellä näyttäisi siltä ettei menussa olisi mitään epäilyttävää, mutta tarkemmin katsottuna juotavaksi näyttäisi olevan jotain karmivaa nimittäin veriboolia. Jonkun hirviön saaliin käsi lilluu veriboolissa ja pohjalla lojuu matoja. Onkohan se noidan tekemää taikajuomaa joka muuttaa kaikki ihmisusiksi täyden kuun aikaan? Ruokapöydän ääreen on istuutunut joukko hirviöitä ja muita olioita syömään ja seurustelemaan. Joukosta löytyy muun muassa kaksi noitaa, yksi ihmissusi ja Batmanista tuttu Jokeri. Huoneessa on hämärää ja pöydät on koristeltu pienillä pääkalloilla, rotilla ja Halloween kurpitsoilla, jotka ovat hämähäkinseitin peitossa. Seitti on myrkkyhämähäkin kutomaa ja sen seassa kuhisee pieniä hämähäkkejä. Toivottavasti kukaan ei saa myrkkyhämähäkin puremaa käsiinsä ruokaillessaan. 

Kauhukseni huomasin ruokailun aikana että minulla oli hämähäkin seittiä ja myrkkyhämähäkkeja kasvoissa, jotka luultavasti olivat kulkeutuneet ensin käsivartta pitkin ja sitten kaulaa pitkin pöydän hämähäkin seitin seasta kasvoihini. Mutta se ei ruokailua ja illan viettoa haitannut. Sillä se kuului aisaan kuten monet muut pelottavat asiat jotka tapahtuvat Halloweenina. Ruokalituani sovimme yhden klubitalojäsenen kanssa että saan loihtia hänestä lohikäärmeen. Loihtiminen oli helppoa sillä siihen tarvittiin vaan kasvomaaleja ja vähän mielikuvitusta. Loin ihka oikean lohikäärmeen juuri sopivasti  pukukisaa varten. On pukukilpailun aika ja paikalle on saapunut kaikennäköisiä hirviöitä ja olioita toinen toistaan pelottavampia. Nyt kun koko hirviöpiiri on koolla kaikki saavat äänestää suosikkiaan. 

Äänestys muuttuu kiireen vilkkaa kaksintaisteluksi kahden olennon välillä. Ensin näyttäisi siltä että illan jokeri on voittamassa pukukilpailun, mutta ihan loppumetreillä illaksi suger skulliksi pukeutunut jäsen vie voiton hieman pelottavalla mutta elegantilla mekollaan. Mekko on Halloween henkinen ja sen yläosassa näkyvät luurangon kyylkiluut. Mekon ala-osan helma laskeutuu elegantisti alaviistoon oikean säären kohdalla paljastaen oikean säären ja jättäen vasemman säären helman alle. Mekon helmaan on myös ommeltu punainen frilla. Hieman pelottava yläosa ja elegantti alaosa loivat yhdessä pelottavan mutta elegantin kokonaisuuden. Halloween juhlan loppu alkaa häämöttämään , mutta vielä ehtii tanssilattialle tanssimaan. Stereoista soi kauhukappale thriller, joka kruunaa tämän halloween juhlan Halloween henkeen kirjoitetuilla lyriikoillaan ja soundillaan. 

keskiviikko 20. marraskuuta 2019



Syöpä ja mielenterveys.

                      Ne hetket viisikuukautta sitten kun sisätautilääkäri sanoi ne sanat. Hodgkinin Lymfooma, syöpä. Olen vahva, kestän uutisen, esitän vahvaa ja en pelkää.

Ensimmäinen lääkärin käynti ja hän esittää mahdollisuutta keskustella psykologin kanssa. En tietenkään sellaista tarvitse, olenhan vahva ja tulen nujertamaan taudin. Sitten vain jatkamme elämää kuin mitään ei olisi ollutkaan. Pelkkä tauti, joka pystytään hoitamaan.

***

Viimeinen hoitojakso kuukausi on enää edessä. Kaikki näyttää hyvältä. On jaksettu hoitaa asiat, syöty kunnolla, liikuttu ja asiat ovat kuten sairaslomalla on. Sitten se tapahtuu.
Aivan kuin tyhjältä taivaalta ajatukset eivät pysy kasassa, mieli alkaa laukkaamaan omaa tahtiaan.
Ei enää näytäkään, että asiat olisivat hallinnassa. Ajatus syövästä, paranenko, menenkö enää töihin, vai onko se tässä. Hermoromahdus.
Kaikki tuli nopeasti, viikonloppuna. Mitä minä teen, mistä minä, joka aina olen kestänyt kaiken, saankin apua.

***

Sairaalan psykiatrinen päivystyspoliklinikka otti puhelun vastaan lauantai aamulla ja pyysivät saapumaan päivällä keskustelemaan.
Siellä odottaessa, mietteiden tuskissa selasin lehtiä, kirjoja, mitä pientä siellä odottajalle oli tarjolla. Kuitenkin yksi asia, joka jäi enemmän mieleen, oli Porvoon Klubin esite.
”Mikä ihmeen Klubitalo” oli pienen lapun ensimmäinen lause. Luin mitä klubi minulle tarkoittaisi.
Eivät pystyisi syöpää parantamaan, mutta mitä minä sinä hetkenä tarvitsin, oli seura. Nyt kolmantena päivänä Klubitalon jäsenenä, kirjoitan tätä tekstiä. Miten minä menin rikki. Miten minä voisin selvitä tästä tilanteesta.
Mielen rikkoutuessa, parannusta nopeaan selviytymiseen ei ole. Tukea ja turvaa, seuraa, että minulle nyt tärkeää, päivän rutiineja.

                      Tule mukaani seuraamaan, miten minä ja Klubi matkaamme yhdessä kohti minun syöpäsairauden viimeisten hoitohetkien ja mielenterveyden järkkymisen kanssa. Miten Klubi ja klubilaiset tulevat olemaan osana tuota matkaa.



Heikki.



tiistai 15. lokakuuta 2019

Jyväskylän Suvimäen Klubitaloon tutustumisreissu

Jyväskylän Suvimäen Klubitaloon tutustumisreissu

Kävimme tutustumassa 8.10. Jyväskylän Suvimäen Klubitaloon. Sitä ennen kuitenkin ehdimme käydä hieman tutustumassa Jyväskylän keskustaan ja mm. sen kirpputoreihin ja ravintoloihin. Tämän jälkeen linja-automme kuljetti meidät Suvimäen Klubitalolle. Heillä on yli 700 jäsentä, eli toiminta on siellä paljon laajempaa kuin meillä. Vastaanotto oli lämminhenkinen ja tunnelma rento. Kun pääsimme paikan päälle, niin toisiimme tutustumisen jälkeen meille esiteltiin taloa ja sen eri työyksiköitä. Niissä oli paljon samankaltaisuutta omaan Klubitaloomme verrattuna, mutta myös eroavuuksia, kuten esim. viestintäyksikkö, joka meiltä puuttuu. Talolla oli hyvin monipuolista toimintaa aina lehdenteosta kevyempään askarteluun. Heidän tilansa olivat upeat, sillä ne toimivat suuressa keltaisessa puutalossa, jossa on isot ja valoisat ikkunat ja korkeat huoneet. Olisimme viihtyneet vierailulla vielä paljon pidempäänkin, mutta sitten tulikin jo kotiinlähdön aika.





-Leena ja Jussi     

tiistai 27. elokuuta 2019

Kesäblogi, Kasvu

Leppäkerttu


Matka kohti palstaa käy. Yhdellä meidän matkallamme palstalle löysimme pienen leppäkertun tien varrelta. Poimimme sen mukaan. Siitä alkoi pienen leppäkertun matka kohti uutta kotia palstaa. Aivan meidän palstan lähettyviltä leppäkerttu sai uuden kodin oikein rehevästä puutarhasta. Toinen matkoistamme käy vanhan kaupungin läpi. Porvoon vanha kaupunki joka huokuu historiaa on idyllinen kesäkaupunki kahviloineen ja ravintoloineen. Kävelemme kaksi reipasta klubitalojäsentä palstalle päin. Kun pääsemme kaupungin ulkopuolelle kesäinen kukkaistuoksu tulee meitä vastaan ja tuoksuu kuin äskettäin niityltä poimittu kukkakimppu. Lähestymme askel askeleelta palstaa. Pienen kävelymatkan päästä saavumme pienelle asuinalueelle. Asuinalueen takaa häämöttää jo meidän määränpää: Palsta.


Saavumme palstalle ja voimme aloittaa viherpeukaloinnin. Ei muuta kun saappaat jalkaan ja kastelemaan kasvimaata. Vettä saamme palstalla sijaitsevasta hanasta. Kasvimaan raskain työ maan kääntäminen on tehty jo keväällä. Edessämme on riveittäin hienoja viljelypenkkejä ja käytäviä. Palstan kastelu sujuu vaivattomasti tehdyiltä käytäviltä. Kasvimaalla kasvaa: Porkkanaa, sipulia, punajuurta, retiisejä, parsakaalia, lehtisalaattia. Kylväminekin on aloitettu keväällä ja siemenet ovat jo itäneet. Kun siemen itää se alkaa työntämään ulos juurta maahan ja vartta sekä lehtiä maan pinnalle. Siemenestä on tullut taimi heti kun varsi on maan pinnalla. Meidän kasvimaan kasvin ensimmäiset lehdet eli sirkkalehdet ovat jo tunkeutuneet maan pinnalle aikoja sitten. Kasvien varret ovat kasvaneet lehtineen pituutta ylös kohti taivasta. Juuretkin ovat kasvaneet ja levinneet syvemmälle ja laajemmalle maahan. Tätä kutsutaan versomiseksi. Siemenestä on syntynyt iso kasvi.

Mutta mitä pieni siemen tarvitsee kasvaakseen isoksi kasviksi? Kasvi tarvitsee neljä eri tekijää voidakseen hyvin ja kasvaakseen: Valoa, lämpöä, vettä ja maata. Jos jokin näistä jää puuttumaan se vaikuttaa kasvin kasvuun. Aivan kuten palstan kasvit tarvitsevat vettä, aurinkoa ja ravintoa kasvaakseen me ihmisetkin tarvitsemme eri asioita voidaksemme hyvin ja kasvaaksemme. Kaikki se sama taika ja kasvu joka tapahtuu mullan alla kun siemen itää voi tapahtua myös ihmisen sisimmässä. Lopulta kasvi juurtuu ja puskee maan läpi jatkaen kasvuaan taivasta kohti. Jokainen meistä tarvitsee hyvän kasvualustan johon juurtua ja josta ammentaa kasvuvoimaa. Klubitalo voi olla sellainen paikka jossa saamme mahdollisuuden kasvaa ihmisinä. Klubitaloa voisi verrata kukkivaan puutarhaan. Meillä kaikilla on kykyjä ja klubitalon antaman tuen avulla voimme kasvaa ihmisinä ja löytää itsestämme piileviä kykyjä.



Kirjoittanut: Raquel Sarkanen

Porvoon klubitalon jäsenten vastauksia




maanantai 17. kesäkuuta 2019

Porvoon Klubitalon osallistuminen Ölövinä Oulussa klubitalojen kevätseminaarin 2019

Porvoon Klubitalo osallistui 14.-16.5.2019 järjestettyyn Suomen klubitalot ry:n kevätseminaariin Oulussa. Seminaarin pää-aiheina olivat "Ölövinä Työelämään", "Ölövinä Olemassa" ja "Ölövinä Yhessä". Ensimmäisenä päivänä oli Paneelikeskustelu, mikä käsitteli työllistymistä.Tähän osallistui myös eräs allekirjoittanut pitkäaikainen jäsen Porvoon Klubitalolta. Hän toi mukaan keskusteluun siirtymätyön tekijöiden näkemyksen aiheeseen. Tämä paneelikeskustelu "striimattiin" Suomen Klubitalot Ry:n Facebook sivuille. Tänä päivänä oli myös ohjelmassa erilaisia Työpajoja, jotka käsittelivät eri tapoja työllistyä, kuten esim. Tuettua työllistymistä, työhönvalmennusta ja opintojen tukemista. Tämän jälkeen oli vielä ohjelmassa tutustuminen Oulun Klubitalo "Pönkkään".

Seuraavana päivänä oli vuorossa erään kulttuurikokemusasiantuntijan selviytymistarina. Lisäksi eräs entinen kansanedustaja kertoi oman mielenkiintoisen tarinansa.Vielä myöhemmin samana päivänä oli lisää työpajoja, kuten esim. Reagoivan taiteen työpaja.Päivä huipentui iltajuhlaan, jossa oli muiden klubitalojen yhteisesityksiä ja lopuksi vielä ysäri-disco. Seminaarin viimeisenä päivänä Suomen Klubitalot ry:n projektipäälikkö ja projektisuunnittelija pitivät meille luennon Klubitalojen Minimiresursseista. Jonka jälkeen oli vuorossa lisää työpajoja, kuten esim: Hyvä aivoterveys suojaa muistia luento. Päivän päätteeksi oli vielä paneelikeskustelu "Ölövinä yhessä" teemalla. Seminaari päättyi koko Kevätseminaarin yhteenvetoon, jonka jälkeen olikin jo aika toivottaa meille hyvää kotimatkaa. Seikkailumme oulussa päättyi onnellisesti ja kohta jo kipusimme ehkä hiukan väsyneinä, meitä odottavaan lentokoneeseen suuntana Etelä-Suomi. Suosittelen Kevätseminaaria kaikille, jotka ovat kiinnostuneet Suomen Klubitaloihin liittyvistä asioista ja haluavat olla vaikuttamassa niihin.

Kuvassa Jussi, Ölövi, Ulla, Ari ja Merja.


Kirjoittanut: Jussi Paavilainen (kuvassa vasemmalla)

Syöpä ja mielenterveys. Osa3. Itsenäisyyspäivän suunnitelmat.                       Aurinko sarastaa jo taivaan rannan rajamailla...