Elämässä on muutamia tärkeitä juhlia.
Osa on sellaisia, jotka muistat ikuisesti. Osasta taas ei
jää mitään muistijälkiä.
Ensimmäistä kertaa pääset juhlimaan omissa ristiäisissä.
Tämä menee sarjaan: ei muistikuvia.
Kerran vuodessa sukulaiset tulevat kotiisi onnittelemaan
sinua ensimmäisten juhliesi aiheesta.
Lapsena ollessasi eniten odottamasi juhla on varmasti joulu.
Lapsena syksy ei tuntunut yhtään niin kylmänä, pimeänä ja loskaisena, kuin
aikuisena. Sillä kun kesä oli ohi, alettiin heti mielessä unelmoimaan joulukinkkua
ja kaikkia niitä joululahjoja mitä tuleman pitää. Kylmyys toissijainen asia.
Ristiäisten jälkeen seuraavat isot juhlat ovat ripille
pääsy. Useimmille jää tästä vähintäänkin kohtalainen muistijälki. Olet
kuitenkin vastaanottamassa jonkun näköistä rahaläjää sukulaisilta. Pääset myös
alaikäisenä juomaan sallitusti kirkossa alkoholia.
Jos jaksat vielä peruskoulun jälkeen tekemään pikkusen
töitä. Sinua juhlitaan pian ylioppilasjuhlissa tai ammattiin
valmistumisjuhlissa.
Näistä juhlista saatat muistaa alkuillasta vielä jonkin
verran. Mutta luultavasti osa juhlien tapahtumista jää sinulle muistin
harmaa-musta-sävyiseen lokeroon ja toivot, ettet ole tehnyt mitään
peruuttamatonta.
Näiden juhlien jälkeen porukka hoksaa, että voihan sitä
juhlia ilman syytäkin. Ei tarvitse välttämättä edes olla viikonloppu, että voi
juhlia. Itsekin noudatin tätä kaavaa jonkun aikaa, kunnes huomasin, että
touhussa ei ole juurikaan järkeä. Aamulla totesit vaan, että eilen oli todella
hauskaa, mutta en millään muista mitähän sitä oltiin tehty.
Nykyään nautin eniten juhlista, joissa lapseni on mukana.
Se hänen jännitys ja silmien säkenöinti lahjapakettia
avatessa antaa minulle paljon iloa.
Viime viikonloppuna vietettiin minun pojan koululla Suomen satavuotis
itsenäisyyspäiväjuhlia.
Nämä juhlat menevät heittämällä kategoriaan: jättävät
muistijäljen.
Huomasin olevani herkkää ihmistyyppiä. Lasten tanssi- laulu-
ja näytelmäesitykset olivat toinen toistaan upeampia ja vaikuttavampia.
Myönnettäköön, että silmiini herahti useampikin kyyneltippa esitysten aikana.
Tätä kirjoittaessa Suomi on huomenna pyöreitä täyttävä
itsenäinen satavuotias suvereeni valtio.
Juhlaan on siis taas aihetta. Eikä toiset valtiot ole meitä
unohtaneet. Italiassa Rooman Colosseum valaistaan siniseksi ja valkoiseksi.
Samoin Jenkeissä Niagaran putous on valaistu meidän lipun värein.
Juhlapäiviä on paljon tässä pimeydessä. Itsenäisyyspäivästä
ne alkavat.
Itse kuitenkin henkilökohtaisella tasolla alan juhlia
mielessäni vasta kun kevät koittaa.
Sitten kun päivä on yhtä pitkä, kuin yö.
Kesä on juhla.
Kirjoittanut Timo Stenhäll