Klubilaisten tarinat: Mika, miksi minusta tuli minä? Osa 2: Ajatuksia ja tunteita kiusaamisesta

 Tuli klubilla puheeksi koulukiusaaminen, huonot kotiolot ja niistä selviäminen. Se herätti minussa paljon erilaisia tunteita, ajatuksia ja muistoja. Rajun kokemuksieni jälkeen on minulle jäänyt pahat traumat enkä ole niistä päässyt kunnolla yli vieläkään. Kiusaamiseen on puututtava mahdollisimman äkkiä sillä yleensä kiusaaja ei edes tajua mitä pahaa hän saa aikaan. Voi myös olla että kiusaajalla on huono olo ja purkaa sen kiusaamalla ulos mutta siinä tapauksessa puuttumalla siihen voi löytyä uusi tie auttaa myös häntä. Huonot kotiolot ovat kyllä vaikeampi tapaus mutta omalta kohdaltani systeemi ei ottanut koppia minusta ja pikkuveljestäni vaan putosimme systeemin läpi ja jouduimme kokemaan helvetin josta on jäänyt jälkiä minuun. Suren sitä että pikkuveljeni kuoli juuri kun elämä alkoi hymyillä hänelle ensimmäistä kertaa eikä hän päässyt näkemään elämän hyvää puolta vaan hänen kokemus elämästä oli todella negatiivinen. Kuten olen laittanut edellisessä osassa niin olen kokenut paljon pahaa ja yritän oppia elämään sen kaiken jälkeen jossa Klubi on ollut isossa osassa auttamassa. Olen miettinyt monesti elämäni aikana että minkälaista elämäni olisi jos se olisi lähtenyt positiivisempaan suuntaan? Uskoin pitkään että en ikinä saa vastausta mutta elämä oli toista mieltä Klubin ja psykiatrian osaston avustuksella. Olen saanut elämänhalua, olen rentoutunut enkä ole niin masentunut enää. Itsetuhoajatusten kanssa minulla on edelleen ongelmia mutta alan niistäkin saada hallintaa mutta siinä on vielä matkaa sen kanssa.

Ilman Klubia en olisi ikinä voinut kokea elämän hyvää puolta sillä Klubi on näyttänyt minulle minkälaista on elää hyvää elämää jos vain uskallat ottaa sen vastaan. Minua huvittaa ystävien reagointi kun minulle on alkanut tulla huumorintajua enkä ota asioita harrastuksissa varsinkaan peleissä niin vakavasti enää. Pelikaverit ei oikein välillä tiedä miten heidän pitäisi reagoida kun rupean heittämään kieroutunutta huumoria jossain pelitilanteissa enkä tee kuten ennen eli polttelin päreitä joka tilanteessa. Ymmärsin varsin nopeasti kun aloitin klubilla että näistä asioista ei tarvitse hävetä ja pelätä kertoa. Päätin että en mainosta että minulla on ollut ongelmia mutta en myöskään häpeä niistä kertoa sillä ne on ollut osa minua jo lapsesta saakka. Tykkään auttaa muita sillä se piristää minua kun olen avuksi muille. Voin tehdä muitakin iloiseksi auttaessa heitä ongelmien kanssa ja hoitaessa klubin pyöritystä. Nyt elämä vaikuttaa varsin valoisalta ja ehkä se aurinko on vihdoinkin alkanut paistaa oikein kunnolla ja helteellä sinne risukasaankin.

Klubilaisten tarinat: Hanna, elinikäinen oppimispolku kokemusasiantuntijuuteen

 Heippa!

Olen Hanna, kolmekymppinen kokemusasiantuntija ja pintakäsittelijä Porvoosta. Elämän varrelle mahtuu rankka kokemus oman paikan etsimisestä ja sen hukkaamisesta nuorena tapahtuneen osastojakson myötä. Toivon ettei kenenkään nuoren tarvitse käydä samankaltaisia kokemuksia läpi aikuisuuden alkumetreillä. Minulla oli haaveita ja tavoitteita, mutta en päässyt toteuttamaan niitä. Masentuneisuus ja mihinkään kuulumattomuuden tunne varjostivat kasvuani, vaikka kasvatus, ympäristöt ja puitteet hyvälle tulevaisuudelle olivat kunnossa.  Ahdistuneisuuteni purkautuu pakko-oireisena häiriönä ja mielialan vaihteluina, kaksisuuntaisuutena, mikä ei ole aina helppoa. Olen ollut klubitalon jäsen vaihderikkaat kymmenen vuotta, ja olen päässyt siellä toteuttamaan itseäni monenlaisissa eri muodoissa. Klubitalosta tuli minulle vahvistava kasvuympäristö, ja on sitä edelleen. Perhe, kumppani ja ystävät ovat myös kulkeneet rinnallani kaikesta huolimatta.

Kokemusasiantuntijuuteni alkoi vahvistumaan kun pääsin juuri Suomen Diakoniaopistoon opiskelemaan Mielenterveys- ja päihdetyön ammattitutkintoa, jossa tehdään kokemusasiantuntijuutta näkyväksi. Klubitalon johtaja Ulla linkkasi Facebookiin koulutuksen johon tartuin: hain ja pääsin kouluun. Teen pitkää taivalta oman mielenterveyteni parantamisessa johon kuuluu psykoterapiaa, lääkehoitoa, suuri määrä vertaistukea sekä tunteiden ja ajatusmallien tietoista työstämistä. Näiden myötä olen oppinut käsittelemään kuluneen elämäni haasteita ja kääntämään niitä vahvuudeksi. Porvoon Klubitalon jäsenyys on ollut ehkä tärkein kuntouttavin tekijäni. Siellä olen yhteisön jäsenenä päässyt harjoittelemaan ryhmätoiminnan organisoimista osana Luontoryhmän, Nuorten ryhmän ja D.I.Y-ryhmän toimintaa. Olen saanut samanhenkisiä ja -ikäisiä ystäviä, jakanut tunteita, osallistunut mielenterveystoipujien kanssa arkipäiväiseen yhdessäoloon ruuanlaiton, retkien sekä uusien taitojen oppimisen muodossa. Koen olevani samanarvoinen muiden jäsenten kanssa, koska tiedän, että heilläkin on haasteita mielenterveyden kanssa. Klubitalon parhaimpia puolia on ollut myös työllistyminen siirtymä- ja tuetun työn mallin kautta jopa viiteen eri osa-aikaiseen työhön, jotka ovat pitäneet minua aktiivisesti kiinni työelämässä toipumiseni varrella. Tuetussa työssä Keskeneräisten Kuppilassa pääsin leipomaan muiden ihmisten iloksi, juttelemaan erilaisten ihmisten kanssa ja ymmärtämään mistä he tulevat. Siellä myös kerroin ensimmäistä kertaa toipumismatkaani pakko-oireiden kanssa ja kuuntelevan ryhmän vastaanotto tarinaani oli minulle äärettömän mieluinen. Osa kokemistani siirtymätöistä on nyt muilla ahkerilla mielenterveyskuntoutujilla.

Koen että olen kokemusasiantuntija, koska minulla on vielä niin paljon annettavaa. Tulevaisuudessa toivon antavani vertaista tukea varsinkin nuorille, joilla on elämä vielä edessään ja voivat tarvita ymmärtävää aikuista. Ja jos voin tuoda iloa tai lohtua yksittäisen ihmisen hetkeen tai huoleen, saan itse myös iloa. Sillä meillä jokaisella voi olla jotakin, minkä kanssa olemme kamppailleet. Kuulluksi tuleminen, itsensä toteuttaminen ja samankaltaisen ihmisarvon jakamisen kokemus ovat tärkeitä ihan meille jokaiselle. Jos näitä kokemuksia ja taitoja voi vahvistaa, on matka toipumisen polulle aloitettu. Minunkin polkuni on kaiken tämän jälkeen vielä aluillaan. Klubitalolta sekin voi alkaa.

Klubilaisten tarinat: Jussin selviytymistarina

Jussin selviytymistarina Klubitalolla

Kaikki alkoi siitä, kun noin vuonna 2010 minulla diagnosoitiin skitsofrenia ja psykoosi. Jouduin heti hoidon alussa, Porvoon aluesairaalan osasto 23:lle. Olin siellä kuitenkin vain pari päivää. Tämän jälkeen kävin tutustumassa WSOY-talossa olevaan Toimintaterapiakeskukseen ja Kuntoutuspoliklinikkaan. Siellä käytyäni minulle alettiin suositella Porvoon Klubitaloon tehtävää tutustumiskäyntiä. Aluksi olin ihan ihmeissäni siitä, että “Mikä ihmeen Klubitalo?” Vähän aikaa asiaa mietittyäni, päätin suostua tekemään sinne tutustumiskäynnin. Mentyäni käymään tutustumassa kyseiseen paikkaan, oli minua vastassa eräs konkari jäsen. Hän kertoi asiallisesti, että mikä on klubitalo ja mitä siellä voi tehdä. Lisäksi hän näytti ns. talo kierroksen ja antoi esitteet minulle mukaan luettavaksi. Sen muistan, että kun aloin käydä ensimmäistä kertaa Klubitalolla, niin olin ainakin aluksi todella ujo ja arka. Välillä minulla oli sellaisia kausia, että minusta alkoi tuntua, siltä kuin Klubitalo olisi käynyt henkisesti liian rankaksi paikaksi minulle, tämän takia en käynyt niin usein Klubitalolla. Mutta kun juttelin veljeni kanssa kyseisestä asiasta, niin hän olikin sitä mieltä, että kyllä minun kannattaakin käydä klubilla. Hänen ansiostaan olen lisännyt Klubitalokäyntejäni huomattavasti ja voinkin ilokseni sanoa, että olen nykyään aika aktiivinen ja aikaansaava jäsen. Olen ollut mukana melkein kaikissa tehtävissä, mitä vain Klubitalolla voikaan työpainoitteisenpäivän aikana tehdä. Esimerkiksi erilaisissa kokouksissa, toimin joskus sihteerinä tai puheenjohtajana, kuten toimisto tai talokokouksessa. Suurin saavutukseni on mielestäni kuitenkin DJ JUZANA esiintyminen ja myös erilaisten mainosvideoiden ja “Häpeä” elokuvan tekeminen. Lisäksi olen ollut mukana teatteri toiminnassa yhteistyössä Loviisan Klubitalon kanssa “Sähkölasku” nimisessä näytelmässä. Klubitalolla on mielestäni myös se hienoa, että kaikki lähtevät siellä ns. samalta viivalta, aina johtajaa myöten. Tämän takia kenenkään ei kuuluisi tuntea itseään ns. alempi arvoisemmaksi jäseneksi, kuin mitä toinen on tai muuta vastaavaa.

Voin näin nykyisenä konkarijäsenenä ja Klubitalon kautta Kokemusasiantuntijaksi kouluttautuneena suositella lämpimästi Porvoon Klubitaloa, kaikille joilla on tai on ollut jossakin elämänvaiheessa mielenterveydellisiä haasteita. Jos nyt tunnet kipinää, tulla meille jäseneksi, niin kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä lähimpään klubitaloon, tai mennä suoraan käymään talolla. Minä voin myös henkilökohtaisesti pitää sinulle ns. talo kierroksen.

Jussin tulevaisuuden suunnitelmat Klubitalolla

Tulevaisuudessa haluaisin kehittää itseäni klubitalon kautta vielä lisää, 

Tarkoituksena on käydä, sitä varten Mentorikoulutus loppuun, yhdessä Loviisan Klubitalolaisten kanssa. Sekä soveltaa myös Kokemusasiantuntijan kurssilla opittuja sosiaalisia taitoja.

Ps: Tervetuloa Porvoon Klubitalolle.

Kirjoittajan esittely

Olen 43-vuotias ja asunut melkein koko ikäni Porvoossa, mutta synnyin kaupunkini on kuitenkin Lappeenranta. Mielestäni olen sosiaalinen, kiltti ja huomaavainen ihminen.