Elokuun runo
Elokuussa klubitalolla
erilaisia tehtäviä
erilaisia
asioita käsitelty on
kokouksia
monen laisia
iloisia kasvoja
nähty on.
Klubitalon tunnelma
rauhallinen on.
Elokuussa
suunnitelimme
erilaisia matkoja
nyt Nuuksioon
tiemme käy.
Elokuussa
marjat kypsy
smoothiet
monet ssaaneet
omat marjat parhaaat
on useille
maku hvyä on.
Kyyneleet
Patoutuneet
kyyneleet
vuoda ei
hammasta purren
elämääni jatkaen.
Nyt sortua
saa ei
on kaikki
kesken vielä,
mutta asia
ratkeaa joku
päivä
ehkä lähipäivänä.
Kyyneleet
patoutuneet
kyyneleet
eivät vuoda
ollenkaan.
Sydän huutaa
kuitenkin
ikävästä
kaipuusta
pois lähdit
unhoita en
olit enosta
parhain
tiedän sen.
Klubitalolla
Pitkästä aikaa
täällä oon
klubitalolla
niin iloisia kasvoja
unhoita en
oon tervetullut
joukkoon
sellaisena
kuin olen.
Me kaikki
olemme
omia persoonia
mutta yhdessä
kaikki
yhtäpitävät.
Se on tärkeetä
Kertakaikkiaan
hyväksyä
toisemme
kokonaan.
kiitos että
saan olla
tällainen
ja tuollainen
yhdessä
teidän kanssa.
Syys saapuu
Syksy saapuu
meille tänne
pohjoiseen,
värikkäät
lehdet tuovat
väriä kaupunkiin.
Jossakin
joutsenet laulaa
lauluaan
lähtevät kohti
etelää.
Muutto matka
pitkä on,
mutta
synnyin maata
unhoita emme
tuumi joutsenet.
Odotamme kevään
saapuvan
jolloin palata
voimme
suomen maahan.
Muuttolinnut
Syksy saapuu
päivät lyhenee
muuttolinnut
kokoontuu.
Matka etelään
alkaa
voi kun voisin
mukaan mennä
mutta siipiä
omista en.
Muuttolintujen
laulu raikaa
ympäri metsää.
Jossain näin
kurkiauran
lentävän
pääni päällä
heilutan
hyvästiksi heille.
Pian lehdet
väriä muuttaa voi
ruska niin kaunis,
Elämän meri
Elämän merellä
myrskyää
raivoisasti
tunne kuohuaa
äärirajoille
asti.
Silti tyyni
valtameri odottaa
kulkijaa.
Olemme kaikki
samassa veneessä
täällä
maan päällä.
Käsikädessä
kuljemme
vaikka tunteet
myrskyää
valtoimenaan
silti tyyni
on mieleni.
Kohtaaminen
Jälleen
täällä
iloiset
kasvot
nauravat
suut.
Olen itse
tänään
yksin
hiljaisuudessa.
Mietin elämää
kuinka lyhyt
se on
koskaan tiedä
emme
milloin pois
lähdemme.
Iloitaan toisistamme
ollaan ystäviä
ei pahat sanat
tänne kuulu.
Kaikki olemme
samanvertaisia.
Kuinka sen muistaisin
silloinkin kun
suru mielen
valtaa.
Onneks on
tää paikka
minne tulla voi
ja nähdä teitä
ystävät.
Kukka kuihtuu
lakaistuu
tunkiolle
heitetään.
Kukka
Kerran kukka
kukoisti
iloisena mieltä
lohdutti.
Nyt kaipaan
iloa syvää
kauneutta.
Pois lensit
luotani
sua unhoittaa
tahdo en.
Kukka
jota moni
ihaili
poissa on.
Kukkaruukku
tyhjänä
seisoo
kunpa kaikki
kukat olisivat
kestäviä
ettei ne kuolis
pois.
En unhoita sua kukka
koskaan
mielessäni
aina kukoistat.
Kävelin
Metsä polkua
Pitkin
Fasaanin siellä
Näin jutteli mulle
Mitään ymmärtänyt
En.
Tanssi
Minun jalkani vipattavat kuin tanssisin,
se on jotenkin vapauttavaa, kun tiedän
että elän ja koko kehoni voi hyvin.
Niitty, susi ja aurinko
Niitty on täynnä kukkia, vaan eipä näy susihukkia.
Aurinko mieltä lämmittää, se näinä vaikeina aikoina,
taas kummasti meitä piristää.
Talvi
Talvi on taas ja lunta on maas.
Katson talvimaisemaa, se minua lohduttaa.
Sydän Joulua odottaa, koska silloin on niin rauhaisaa.
Taas saa hiljentyä kuusen ääreen ja avata lahjat mitä parhaimmat.
Vaikka paras lahja kuitenkin on se, että saa olla yhdessä ystävien ja rakkaiden kanssa.
Vanilja
Elämä on joskus valkoista kuin vanilja,
Maustetta siihen tuo lakritsakastike,
ja siihen päälle vielä nonparellejä.
Näihin sekoitettuna vanilja on parasta,
niin kuin elämäkin on oikein maustettuna.
Afrikan tähti
Tämä harmaa timantti on tavoittelemisen arvoinen.
Sitä etsitään ympäri Afrikkaa,
välillä lentämällä ja välillä seilaamalla.
Joskus rosvo pääsee yllättämään,
ja joskus jää vain tyhjä kortti käteen.
Mutta kuten muutenkin elämässä,
aina lopulta hyvyys voittaa.
Elämä
Elämä on kuin taidetta,
koskaan ei tiedä millainen taulusta tulee,
ainakaan etukäteen.
Jokainen siveltimenveto piirtää maisemaa.
Koskaan ei voi sanoa,
että elämä olisi valmis,
niin kuin ei voi sanoa taulustakaan.
Katson
Vielä kerran
Käännyn
Jatkan matkaani
Kotia päin
Siellä hyvä
Olla turvallista
Ajattelen
Opetella
Sanomaan ei
Miks se satuttaa
Vaikka itseä arvostaa
Miksi tää tunne
On kuin joki
Aalloilla
Keinuen?
Suljin silmäni
Kuulin askeleet
Puhetta pään sisällä
Yritän unohtaa
Äänen joka uhkaa
Ja rupee pelottaa
Joku oveen
Koputtaa
Aukasen silmät
Nään hoitajan
Itken hiljaa
Ja kuuntelen
Mitä sanottavaa
Hänellä on
Lääkkeiden jako
Voi rähmä ajattelen
En jaksais nousta
Kun kuulen ne äänet
Jotka uhkaa.....
Tiesin vaipuvani
Psykoosiin
Nousen ja lähden
Aamu toimiin
Olen vihainen
Hetken tietäen
Et tää johtuu
Menneisyydestä
Tapahtumista
Mitä muistella
En tahdo
Ne äänet uhkailee....
Olen kuitenkin
Hengissä
Ajattelen
Sängyssä maatessa....
Elämä voittaa
Kuitenkin
Kun pääsen
Pois osastolta
Äänet vaimenee
Olo rentoutuu
Hei mä elän
Sanon itselleni
Voitit taas
Sairautesi
Elämän perus kallio
Kallion lailla
Meri kuohuaa
Vaahtopäinä
Mieleni kevenee
Katson kauas
Aurinko
Laskee meren
Taakse luoden
Taivaan kirkkaan
Punaiseen.
Mitä pääni
Miettii
Ajattelen teitä
Rakkaat ystävät
Teitä vertaistuki
Kavereita.
Meri tyyntyy
Laine laulaa
Liplatus rauhoittaa
Ollaan hiljaa
Kuunnellaan
Linnun laulu
Raikuu
Niinkuin
Sydämeni
Kaikuu kohti
Kallioita
Se tuo mieleen
Elämän
 |
Suomen talvi on vaihteleva.
Välillä on kylmää ja joskus myös suojasäätä,
eikä sitä koskaan kukaan muu kuin luontoäiti päätä,
että mitä sieltä taivaalta milloinkin alas tulee.
Se tekisi hyvää, jos vielä joskus löytyisi se tosirakkaus,
sillä olenhan minäkin mielestäni melko komea pakkaus.
Mielen hyvinvointi on myös minulle tärkeä asia, sitä
pitää aina välillä vaalia, kannattaa siis ottaa suunnaksi
Klubitalo, koska sieltä voi kavereita itselleen haalia.
Talvi kestää hetken vaan ja ennen kuin huomaatkaan,
niin se on ohi kokonaan.
