Klubitalo kävi vierailulla "Isolla kirkolla", eli Helsingissä tiistaina 5.3. Ensin retkipäiväksi kaavailtiin maanantaita, mutta onneksi muistimme sentään että maanantaina museot perinteisesti ovat kiinni. Kuudestatoista matkalle ilmoittautuneesta matkaan lähti lopulta 11 klubilaista.
Retkikunta matkasi klo 8.45 torinlaidalta lähteneellä punaisella Onnibussilla Kamppiin, josta on museorakennukseen niin lyhyt matka että oikeastaan museon kulma ja museon tunnusmerkki eli hirvipatsas kajastaa Kampin yhdestä sisäänkäynnistä.
Retki oli osa työharjoittelija Michael Perukankaan, tulevan luonto- ja ympäristöneuvojan työssäoppimisjaksoa "Urbaani luonto hyvinvoinnin edistämisessä" ja sen näyttötutkinto. Nyt kyseessä olikin siinä mielessä todella urbaani luonto, että museohan on pääkaupungin keskustassa, melkein välittömästi Eduskuntatalon takana.
Aamupäivä oli omistettun museon antiin tutustumiseen. Keskityimme kahteen osastoon; yläkerroksen luonnonhistorialliseen osastoon ja Suomen luonnon osastoon. Luonnonhistoriallisen osaston parvi sisältää myös näyttelyn museorakennuksen historiasta; rakennushan toimi historiansa alkuhämärissä poikakouluna. Lisäksi parvella pitävät majaansa nykyään muutamat museon klassikkovalikoimaan kuuluvat eläimet, kuten kaksipäinen vasikka. Sieltä hahmottuvat myös alemman, varsinaisen luonnonhistoriallisen osaston valikoimat; erityisen hyvän käsityksen sieltä saa kahdesta dinosaurusluurangosta.
Luonnonhistoriallinen osasto esittelee kronologisesti eli aikajärjestyksessä maapallon ja elämän syntyä ja eri luonnonhistoriallisille kausille tyypillisiä eliölajeja. Siellä on myös muutamia fossiileja. Lisäksi osaston yhteydessä on museoitu tutkijankammio, joka on omistettu yhdelle Suomen kansainvälisesti arvostetuimmista tutkijoista, paleontologi Björn Kurténille.
Eniten aikaa käytimme kuitenkin Suomen luontoon perehtymiseen. Osasto kirvoitti klubilaisista muistoja kohtaamisistaan osaston faunan kanssa. Jokainen on nähnyt rusakon, aika moni ketun, mutta joku karhunkin. Osasto on järjestetty varsin havainnollisesti elinympäristöittäin, jolloin samaan vitriiniin on mahdutettu useitakin samankaltaisissa ympäristöissä eläviä lajeja. Joskus nämä elinympäristöt havainnollistavat myös ravintoketjua; esimerkiksi maakotka herkuttelemassa kaniinilla. Maailman luontoa esittelevän osaston lähestulkoon juoksimme lävitse, sillä seuruettamme alkoi jo hiukomaan. Infoähky saa nälkäiseksi!
Parin tunnin opettavaisen museokierroksen jälkeen seuruettamme alkoi hiukomaan, ja suuntasimme kauppakeskus Forumin kiinalaiseen noutopöytään, jonka anti kantoikin sitten meitä loppupäivän. Iltapäiväksi osa seurueestamme suuntasi antikvariaatti- ja kirpputorikierrokselle; Kampintorin antikvariaatista tuleva luontoammattilainen sai täydennettyä ammattikirjallisuuttaan. Jotkut viettivät iltapäiväänsä vaatekauppakierroksen merkeissä ja Ruohonjuuri-kaupassa, ja muutama kävi ihastelemassa uutta keskustakirjasto Oodia, jonka lumisadeikkunoista saa uudenlaisia näkymiä pääkaupungin monumentteihin.
Seurue oli kaikin puolin onnistunut. Vielä kun museosta olisi saanut vanhanaikaisen paperisen pääsylipun, niin halukkaat olisivat voineet jatkaa kierrostaan vielä lounaankin jälkeen, ja tutustua vielä paremmalla ajalla esimerkiksi maailman luontoon ja ilmastonmuutososastoon. Kuten aina, niin opetussuunnitelman lisäksi on myös piilo-opetussuunnitelma. Tässä tapauksessa se oli matka pääkaupunkiin, joka itsessään oli jo matkan väärti.
Klubilaisista Virpi mainitsi jo lapsuuden reissuista tutun kaksipäisen vasikan jääneen erityisesti mieleen. Silloinhan museota ei vielä kutsuttukaan Luonnontieteelliseksi museoksi vaan se oli pelkkä Eläinmuseo. Paikasta jäi käteen tietoa ja tietysti dinosaurukset tekivät vaikutuksen. Linnut, etenkin nappisilmäinen hylje, olivat terhakkaita katseenvangitsijoita. Reissu oli ehdottomasti mielenkiintoinen, ja suositeltava itse kullekin. Vielä vaan kun kierrosta olisi voinut jatkaa vielä lounaankin jälkeen, sillä nythän museosta jäi osastoja näkemättä.
Aija kysyy kokemuksia vielä Kimmolta? Lisää kuviakin tänne kyllä mahtuisi.
