Takaisin paluu klubitalolle 6v tauon jälkeen

Olen Peerit Liesjärvi. Olen kulubitalon jäsen, oli kuuden vuoden tauko kun olin viimeksi täällä.Tyttäreni vei niin paljon aikaani etten kerennyt tulemaan enään klubitalolle, palasin nytten kun tyttäreni sen verran iso, että pääsin tulemaan. Olette usein ollut mielessäni. Muutin yksiöön asumaan ja nyt on aikaa käydä aina silloin tällöin täällä. Harrastan runojen kirjoittamista ja neulomista, luen myös paljon kirjoja. 

Klubitalolle tullessani menin hissiin joka ei sit toiminut mietin miten pääsen täältä hissistä pois. Loppujen lopuksi pääsin, sitten etsin portaikon ja kuulin askelia aukasin oven ja tulin portaita pitkin tänne klubitalolle. Kyl kaikki on niin erinäköäistä kun viimeksi täällä käydessäni, mutta ystävällinen tervetulo toivotus tuntu kuin aika olisi pysähtynyt, mutta tuntu et oon yhtä tervetullut tänne kuin aina ennenkin.

Kiitos Ullan kun laitoit viestiä. ja sovittiin että tuun tänne tänään. Ihana nähdä teitä kaikkia. 

Jäsenen pyynnöstä osa 1

 

Jäsenen pyynnöstä osa 1

Voimavarat
Kirjoittaja Hanna Manninen

Ennen opiskeluni aloitusta kirjoitin Porvoon Klubitalon blogiin polustani opiskelun varrelle. Nyt tahtoisin jakaa ajatuksiani kanssanne liittyen toipumiseen.

Minulta kysyttiin, että mitkä asiat ovat tukeneet minua henkilökohtaisessa toipumisessani. Kysymys on laaja, sillä kymmenen vuoden varrelle mahtuu paljon.

Aloitan kuitenkin perusasioista, voimavaroista sekä niiden lisäämisestä.

Ihmisen perustarpeisiin kuuluvat uni, ruoka, vesi ja lämpö. Oleellista ihmisen hyvinvoinnille on katto pään päällä, taloudellinen toimeentulo, ihmissuhteet ja turvallisuuden tunne.

Moni tarvitsee myös esimerkiksi lääkitystä, henkistä tukea ja muita ympäristön tarjoamia arjen ylläpitäjiä. 

Kun perustarpeet ovat tasapainossa, polku on aloitettu.

Voimavarojen lisääminen mielekkäillä asioilla. Se voi merkitä omia tai yhteisiä asioita. Pääasia on se, että se saa sinun kasvosi hymyilemään. Se voi olla ilo, onnistuminen, saavutus, pienikin teko. Oletko koskaan miettinyt, miten iloiseksi voit tulla, jos tuntematon moikkaa kadulla? 

Tai, kappas! En polttanutkaan perunoita kiinni kattilan pohjaan tänään!

Ihanaa, en sanonut ikävästi kanssakulkijalle, kun olin itse suutuksissani jostain. 

Astuin ulos kotoa nuuhkimaan ulko- ilmaa vain nähdäkseni, että siellä on ihmisiä. Ihmisiä, joita voin tarvita. Ihmisiä, joiden kanssa voi olla hyvä olla. 

Ja oi, tänään pystyin ostamaan itselleni berliininmunkin, jonka nautin hitaasti kahvikupposen kanssa. 

Soitin läheiselle, joka kuunteli. 

Muista se, että vaikka tämä hetki olisi huono, seuraava ei välttämättä ole. Mitä tahansa olet käynyt läpi, seuraava päivä tulee. Voimavarat kasvavat, kun osaat suhtautua asioihin myönteisesti. Jopa niihin vaikeisiin, sillä olet jo päässyt niistä yli. Käytän tässä kohtaa voimavaralausettani: “Myrskyn jälkeen paistaa aina aurinko.”

Jos haluat muutoksen elämässäsi tai haluat tavoitella jotain, sanon sinulle: Yritä. Kokeile. Tee se niillä voimavaroilla ja puitteilla mihin kykenet. Jos tänään ei onnistu, tee se seuraavana päivänä.

Loppuun kirjoitan itselleni tärkeän sanan, motivaatio. Halu tehdä jotakin!

Kertokaa minulle aiheita, mistä haluatte kuulla! Voin myös jatkaa aiheesta tai kertoa lisää minua koskettavista aiheista, jotka voivat olla teillekin tuttuja. 

Yt. Hanna, klubitalon jäsen ja opiskelija

Klubilaisten tarinat: Mika, miksi minusta tuli minä? Osa 2: Ajatuksia ja tunteita kiusaamisesta

 Tuli klubilla puheeksi koulukiusaaminen, huonot kotiolot ja niistä selviäminen. Se herätti minussa paljon erilaisia tunteita, ajatuksia ja muistoja. Rajun kokemuksieni jälkeen on minulle jäänyt pahat traumat enkä ole niistä päässyt kunnolla yli vieläkään. Kiusaamiseen on puututtava mahdollisimman äkkiä sillä yleensä kiusaaja ei edes tajua mitä pahaa hän saa aikaan. Voi myös olla että kiusaajalla on huono olo ja purkaa sen kiusaamalla ulos mutta siinä tapauksessa puuttumalla siihen voi löytyä uusi tie auttaa myös häntä. Huonot kotiolot ovat kyllä vaikeampi tapaus mutta omalta kohdaltani systeemi ei ottanut koppia minusta ja pikkuveljestäni vaan putosimme systeemin läpi ja jouduimme kokemaan helvetin josta on jäänyt jälkiä minuun. Suren sitä että pikkuveljeni kuoli juuri kun elämä alkoi hymyillä hänelle ensimmäistä kertaa eikä hän päässyt näkemään elämän hyvää puolta vaan hänen kokemus elämästä oli todella negatiivinen. Kuten olen laittanut edellisessä osassa niin olen kokenut paljon pahaa ja yritän oppia elämään sen kaiken jälkeen jossa Klubi on ollut isossa osassa auttamassa. Olen miettinyt monesti elämäni aikana että minkälaista elämäni olisi jos se olisi lähtenyt positiivisempaan suuntaan? Uskoin pitkään että en ikinä saa vastausta mutta elämä oli toista mieltä Klubin ja psykiatrian osaston avustuksella. Olen saanut elämänhalua, olen rentoutunut enkä ole niin masentunut enää. Itsetuhoajatusten kanssa minulla on edelleen ongelmia mutta alan niistäkin saada hallintaa mutta siinä on vielä matkaa sen kanssa.

Ilman Klubia en olisi ikinä voinut kokea elämän hyvää puolta sillä Klubi on näyttänyt minulle minkälaista on elää hyvää elämää jos vain uskallat ottaa sen vastaan. Minua huvittaa ystävien reagointi kun minulle on alkanut tulla huumorintajua enkä ota asioita harrastuksissa varsinkaan peleissä niin vakavasti enää. Pelikaverit ei oikein välillä tiedä miten heidän pitäisi reagoida kun rupean heittämään kieroutunutta huumoria jossain pelitilanteissa enkä tee kuten ennen eli polttelin päreitä joka tilanteessa. Ymmärsin varsin nopeasti kun aloitin klubilla että näistä asioista ei tarvitse hävetä ja pelätä kertoa. Päätin että en mainosta että minulla on ollut ongelmia mutta en myöskään häpeä niistä kertoa sillä ne on ollut osa minua jo lapsesta saakka. Tykkään auttaa muita sillä se piristää minua kun olen avuksi muille. Voin tehdä muitakin iloiseksi auttaessa heitä ongelmien kanssa ja hoitaessa klubin pyöritystä. Nyt elämä vaikuttaa varsin valoisalta ja ehkä se aurinko on vihdoinkin alkanut paistaa oikein kunnolla ja helteellä sinne risukasaankin.

Klubilaisten tarinat: Hanna, elinikäinen oppimispolku kokemusasiantuntijuuteen

 Heippa!

Olen Hanna, kolmekymppinen kokemusasiantuntija ja pintakäsittelijä Porvoosta. Elämän varrelle mahtuu rankka kokemus oman paikan etsimisestä ja sen hukkaamisesta nuorena tapahtuneen osastojakson myötä. Toivon ettei kenenkään nuoren tarvitse käydä samankaltaisia kokemuksia läpi aikuisuuden alkumetreillä. Minulla oli haaveita ja tavoitteita, mutta en päässyt toteuttamaan niitä. Masentuneisuus ja mihinkään kuulumattomuuden tunne varjostivat kasvuani, vaikka kasvatus, ympäristöt ja puitteet hyvälle tulevaisuudelle olivat kunnossa.  Ahdistuneisuuteni purkautuu pakko-oireisena häiriönä ja mielialan vaihteluina, kaksisuuntaisuutena, mikä ei ole aina helppoa. Olen ollut klubitalon jäsen vaihderikkaat kymmenen vuotta, ja olen päässyt siellä toteuttamaan itseäni monenlaisissa eri muodoissa. Klubitalosta tuli minulle vahvistava kasvuympäristö, ja on sitä edelleen. Perhe, kumppani ja ystävät ovat myös kulkeneet rinnallani kaikesta huolimatta.

Kokemusasiantuntijuuteni alkoi vahvistumaan kun pääsin juuri Suomen Diakoniaopistoon opiskelemaan Mielenterveys- ja päihdetyön ammattitutkintoa, jossa tehdään kokemusasiantuntijuutta näkyväksi. Klubitalon johtaja Ulla linkkasi Facebookiin koulutuksen johon tartuin: hain ja pääsin kouluun. Teen pitkää taivalta oman mielenterveyteni parantamisessa johon kuuluu psykoterapiaa, lääkehoitoa, suuri määrä vertaistukea sekä tunteiden ja ajatusmallien tietoista työstämistä. Näiden myötä olen oppinut käsittelemään kuluneen elämäni haasteita ja kääntämään niitä vahvuudeksi. Porvoon Klubitalon jäsenyys on ollut ehkä tärkein kuntouttavin tekijäni. Siellä olen yhteisön jäsenenä päässyt harjoittelemaan ryhmätoiminnan organisoimista osana Luontoryhmän, Nuorten ryhmän ja D.I.Y-ryhmän toimintaa. Olen saanut samanhenkisiä ja -ikäisiä ystäviä, jakanut tunteita, osallistunut mielenterveystoipujien kanssa arkipäiväiseen yhdessäoloon ruuanlaiton, retkien sekä uusien taitojen oppimisen muodossa. Koen olevani samanarvoinen muiden jäsenten kanssa, koska tiedän, että heilläkin on haasteita mielenterveyden kanssa. Klubitalon parhaimpia puolia on ollut myös työllistyminen siirtymä- ja tuetun työn mallin kautta jopa viiteen eri osa-aikaiseen työhön, jotka ovat pitäneet minua aktiivisesti kiinni työelämässä toipumiseni varrella. Tuetussa työssä Keskeneräisten Kuppilassa pääsin leipomaan muiden ihmisten iloksi, juttelemaan erilaisten ihmisten kanssa ja ymmärtämään mistä he tulevat. Siellä myös kerroin ensimmäistä kertaa toipumismatkaani pakko-oireiden kanssa ja kuuntelevan ryhmän vastaanotto tarinaani oli minulle äärettömän mieluinen. Osa kokemistani siirtymätöistä on nyt muilla ahkerilla mielenterveyskuntoutujilla.

Koen että olen kokemusasiantuntija, koska minulla on vielä niin paljon annettavaa. Tulevaisuudessa toivon antavani vertaista tukea varsinkin nuorille, joilla on elämä vielä edessään ja voivat tarvita ymmärtävää aikuista. Ja jos voin tuoda iloa tai lohtua yksittäisen ihmisen hetkeen tai huoleen, saan itse myös iloa. Sillä meillä jokaisella voi olla jotakin, minkä kanssa olemme kamppailleet. Kuulluksi tuleminen, itsensä toteuttaminen ja samankaltaisen ihmisarvon jakamisen kokemus ovat tärkeitä ihan meille jokaiselle. Jos näitä kokemuksia ja taitoja voi vahvistaa, on matka toipumisen polulle aloitettu. Minunkin polkuni on kaiken tämän jälkeen vielä aluillaan. Klubitalolta sekin voi alkaa.

Klubilaisten tarinat: Jussin selviytymistarina

Jussin selviytymistarina Klubitalolla

Kaikki alkoi siitä, kun noin vuonna 2010 minulla diagnosoitiin skitsofrenia ja psykoosi. Jouduin heti hoidon alussa, Porvoon aluesairaalan osasto 23:lle. Olin siellä kuitenkin vain pari päivää. Tämän jälkeen kävin tutustumassa WSOY-talossa olevaan Toimintaterapiakeskukseen ja Kuntoutuspoliklinikkaan. Siellä käytyäni minulle alettiin suositella Porvoon Klubitaloon tehtävää tutustumiskäyntiä. Aluksi olin ihan ihmeissäni siitä, että “Mikä ihmeen Klubitalo?” Vähän aikaa asiaa mietittyäni, päätin suostua tekemään sinne tutustumiskäynnin. Mentyäni käymään tutustumassa kyseiseen paikkaan, oli minua vastassa eräs konkari jäsen. Hän kertoi asiallisesti, että mikä on klubitalo ja mitä siellä voi tehdä. Lisäksi hän näytti ns. talo kierroksen ja antoi esitteet minulle mukaan luettavaksi. Sen muistan, että kun aloin käydä ensimmäistä kertaa Klubitalolla, niin olin ainakin aluksi todella ujo ja arka. Välillä minulla oli sellaisia kausia, että minusta alkoi tuntua, siltä kuin Klubitalo olisi käynyt henkisesti liian rankaksi paikaksi minulle, tämän takia en käynyt niin usein Klubitalolla. Mutta kun juttelin veljeni kanssa kyseisestä asiasta, niin hän olikin sitä mieltä, että kyllä minun kannattaakin käydä klubilla. Hänen ansiostaan olen lisännyt Klubitalokäyntejäni huomattavasti ja voinkin ilokseni sanoa, että olen nykyään aika aktiivinen ja aikaansaava jäsen. Olen ollut mukana melkein kaikissa tehtävissä, mitä vain Klubitalolla voikaan työpainoitteisenpäivän aikana tehdä. Esimerkiksi erilaisissa kokouksissa, toimin joskus sihteerinä tai puheenjohtajana, kuten toimisto tai talokokouksessa. Suurin saavutukseni on mielestäni kuitenkin DJ JUZANA esiintyminen ja myös erilaisten mainosvideoiden ja “Häpeä” elokuvan tekeminen. Lisäksi olen ollut mukana teatteri toiminnassa yhteistyössä Loviisan Klubitalon kanssa “Sähkölasku” nimisessä näytelmässä. Klubitalolla on mielestäni myös se hienoa, että kaikki lähtevät siellä ns. samalta viivalta, aina johtajaa myöten. Tämän takia kenenkään ei kuuluisi tuntea itseään ns. alempi arvoisemmaksi jäseneksi, kuin mitä toinen on tai muuta vastaavaa.

Voin näin nykyisenä konkarijäsenenä ja Klubitalon kautta Kokemusasiantuntijaksi kouluttautuneena suositella lämpimästi Porvoon Klubitaloa, kaikille joilla on tai on ollut jossakin elämänvaiheessa mielenterveydellisiä haasteita. Jos nyt tunnet kipinää, tulla meille jäseneksi, niin kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä lähimpään klubitaloon, tai mennä suoraan käymään talolla. Minä voin myös henkilökohtaisesti pitää sinulle ns. talo kierroksen.

Jussin tulevaisuuden suunnitelmat Klubitalolla

Tulevaisuudessa haluaisin kehittää itseäni klubitalon kautta vielä lisää, 

Tarkoituksena on käydä, sitä varten Mentorikoulutus loppuun, yhdessä Loviisan Klubitalolaisten kanssa. Sekä soveltaa myös Kokemusasiantuntijan kurssilla opittuja sosiaalisia taitoja.

Ps: Tervetuloa Porvoon Klubitalolle.

Kirjoittajan esittely

Olen 43-vuotias ja asunut melkein koko ikäni Porvoossa, mutta synnyin kaupunkini on kuitenkin Lappeenranta. Mielestäni olen sosiaalinen, kiltti ja huomaavainen ihminen.

Klubilaisten tarinat: Mika, miksi minusta tuli minä?

Minun lapsuudessani vanhemmat olivat alkoholisteja. Minulla ei ole yhtään muistikuvaa heistä selvinpäin. Isäni kutsui biologista lastaan nimeltä ja minua rajuin haukkumasanoin. Hän oli väkivaltainen mies perhettään kohtaan. Koska minulla on fyysinen poikkeavuus ja kiusaajani olivat väkivaltaisia, niin minun ystäväni eivät uskaltaneet olla julkisesti rinnallani. Vaikka ystäviä oli vain muutamia, he olivat minulle sitäkin tärkeämpiä. Jouduin yksin kasvattamaan pikkuveljeäni ja itseäni. Joudun myös pitämään huolta kodista ja selviämään yksin. Siksi masennuin, stressaannuin, eristäydyin ja tulin itsetuhoiseksi. Sain voimia jatkaa huomiseen ystävistäni, jotka ovat rinnallani edelleen. Olemme kokeneet hyviä ja huonoja aikoja yhdessä, mutta ystävyys on kestänyt. Olen sydämestäni kiitollinen heille. Kun uskalsin hakea ja ottaa vastaan psykiatrista apua, elämäni muuttui. Klubin mukaantulo antoi minulle kokemusta siitä, millaista on olla tasavertainen, eikä sorrettu ja alemman luokan ihminen. Se antaa minulle voimia jaksaa huomiseen silloin, kun itsetuhoiset ajatukset ottavat vallan, klubille lähtö piristää ja kääntää päivän positiiviseksi. On kivaa jutella ihmisten kanssa ja viettää aikaa. On tehtäviä ja puuhaa mitä tehdä. Jos on huono hetki voi pyytää tukea tai apua ongelmiin. Se piristää joka kerta minua todella paljon ja saan pois ne negatiiviset ajatukset mielestäni. Muistuttaa ja näyttää että on ihanaa olla elossa. Olen alkanut klubin ansiosta uskaltaa tulla ulos muurieni takaa ja koskettaa muuta elämää sekä katsoa mitä voin antaa takaisin. Ruveta tutkimaan mitä muuta on elämällä tarjolla? On alkanut aurinkokin paistaa sinne risukasaankin vihdoinkin. :-) Älä jää yksin. Uskalla hakea apua ja ottaa sitä vastaan. Olet selvinnyt tähän asti, joten mitäs jos katsotaan myös mitä huominen tuo?

- Mika