perjantai 12. elokuuta 2022

Klubilaisten tarinat: Hanna, elinikäinen oppimispolku kokemusasiantuntijuuteen

 Heippa!

Olen Hanna, kolmekymppinen kokemusasiantuntija ja pintakäsittelijä Porvoosta. Elämän varrelle mahtuu rankka kokemus oman paikan etsimisestä ja sen hukkaamisesta nuorena tapahtuneen osastojakson myötä. Toivon ettei kenenkään nuoren tarvitse käydä samankaltaisia kokemuksia läpi aikuisuuden alkumetreillä. Minulla oli haaveita ja tavoitteita, mutta en päässyt toteuttamaan niitä. Masentuneisuus ja mihinkään kuulumattomuuden tunne varjostivat kasvuani, vaikka kasvatus, ympäristöt ja puitteet hyvälle tulevaisuudelle olivat kunnossa.  Ahdistuneisuuteni purkautuu pakko-oireisena häiriönä ja mielialan vaihteluina, kaksisuuntaisuutena, mikä ei ole aina helppoa. Olen ollut klubitalon jäsen vaihderikkaat kymmenen vuotta, ja olen päässyt siellä toteuttamaan itseäni monenlaisissa eri muodoissa. Klubitalosta tuli minulle vahvistava kasvuympäristö, ja on sitä edelleen. Perhe, kumppani ja ystävät ovat myös kulkeneet rinnallani kaikesta huolimatta.


Kokemusasiantuntijuuteni alkoi vahvistumaan kun pääsin juuri Suomen Diakoniaopistoon opiskelemaan Mielenterveys- ja päihdetyön ammattitutkintoa, jossa tehdään kokemusasiantuntijuutta näkyväksi. Klubitalon johtaja Ulla linkkasi Facebookiin koulutuksen johon tartuin: hain ja pääsin kouluun. Teen pitkää taivalta oman mielenterveyteni parantamisessa johon kuuluu psykoterapiaa, lääkehoitoa, suuri määrä vertaistukea sekä tunteiden ja ajatusmallien tietoista työstämistä. Näiden myötä olen oppinut käsittelemään kuluneen elämäni haasteita ja kääntämään niitä vahvuudeksi. Porvoon Klubitalon jäsenyys on ollut ehkä tärkein kuntouttavin tekijäni. Siellä olen yhteisön jäsenenä päässyt harjoittelemaan ryhmätoiminnan organisoimista osana Luontoryhmän, Nuorten ryhmän ja D.I.Y-ryhmän toimintaa. Olen saanut samanhenkisiä ja -ikäisiä ystäviä, jakanut tunteita, osallistunut mielenterveystoipujien kanssa arkipäiväiseen yhdessäoloon ruuanlaiton, retkien sekä uusien taitojen oppimisen muodossa. Koen olevani samanarvoinen muiden jäsenten kanssa, koska tiedän, että heilläkin on haasteita mielenterveyden kanssa. Klubitalon parhaimpia puolia on ollut myös työllistyminen siirtymä- ja tuetun työn mallin kautta jopa viiteen eri osa-aikaiseen työhön, jotka ovat pitäneet minua aktiivisesti kiinni työelämässä toipumiseni varrella. Tuetussa työssä Keskeneräisten Kuppilassa pääsin leipomaan muiden ihmisten iloksi, juttelemaan erilaisten ihmisten kanssa ja ymmärtämään mistä he tulevat. Siellä myös kerroin ensimmäistä kertaa toipumismatkaani pakko-oireiden kanssa ja kuuntelevan ryhmän vastaanotto tarinaani oli minulle äärettömän mieluinen. Osa kokemistani siirtymätöistä on nyt muilla ahkerilla mielenterveyskuntoutujilla.


Koen että olen kokemusasiantuntija, koska minulla on vielä niin paljon annettavaa. Tulevaisuudessa toivon antavani vertaista tukea varsinkin nuorille, joilla on elämä vielä edessään ja voivat tarvita ymmärtävää aikuista. Ja jos voin tuoda iloa tai lohtua yksittäisen ihmisen hetkeen tai huoleen, saan itse myös iloa. Sillä meillä jokaisella voi olla jotakin, minkä kanssa olemme kamppailleet. Kuulluksi tuleminen, itsensä toteuttaminen ja samankaltaisen ihmisarvon jakamisen kokemus ovat tärkeitä ihan meille jokaiselle. Jos näitä kokemuksia ja taitoja voi vahvistaa, on matka toipumisen polulle aloitettu. Minunkin polkuni on kaiken tämän jälkeen vielä aluillaan. Klubitalolta sekin voi alkaa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lahden biljarditurnaus 2022

  Lahden biljarditurnaus Seikkailumme alkoi Porvoon Klubitalolta, jo aikaisin aamulla. Otimme itsestämme automatkalla ryhmäselfien ja autora...