Tuli klubilla puheeksi koulukiusaaminen, huonot kotiolot ja niistä selviäminen. Se herätti minussa paljon erilaisia tunteita, ajatuksia ja muistoja. Rajun kokemuksieni jälkeen on minulle jäänyt pahat traumat enkä ole niistä päässyt kunnolla yli vieläkään. Kiusaamiseen on puututtava mahdollisimman äkkiä sillä yleensä kiusaaja ei edes tajua mitä pahaa hän saa aikaan. Voi myös olla että kiusaajalla on huono olo ja purkaa sen kiusaamalla ulos mutta siinä tapauksessa puuttumalla siihen voi löytyä uusi tie auttaa myös häntä. Huonot kotiolot ovat kyllä vaikeampi tapaus mutta omalta kohdaltani systeemi ei ottanut koppia minusta ja pikkuveljestäni vaan putosimme systeemin läpi ja jouduimme kokemaan helvetin josta on jäänyt jälkiä minuun. Suren sitä että pikkuveljeni kuoli juuri kun elämä alkoi hymyillä hänelle ensimmäistä kertaa eikä hän päässyt näkemään elämän hyvää puolta vaan hänen kokemus elämästä oli todella negatiivinen. Kuten olen laittanut edellisessä osassa niin olen kokenut paljon pahaa ja yritän oppia elämään sen kaiken jälkeen jossa Klubi on ollut isossa osassa auttamassa. Olen miettinyt monesti elämäni aikana että minkälaista elämäni olisi jos se olisi lähtenyt positiivisempaan suuntaan? Uskoin pitkään että en ikinä saa vastausta mutta elämä oli toista mieltä Klubin ja psykiatrian osaston avustuksella. Olen saanut elämänhalua, olen rentoutunut enkä ole niin masentunut enää. Itsetuhoajatusten kanssa minulla on edelleen ongelmia mutta alan niistäkin saada hallintaa mutta siinä on vielä matkaa sen kanssa.
Ilman Klubia en olisi ikinä voinut kokea elämän hyvää puolta sillä Klubi on näyttänyt minulle minkälaista on elää hyvää elämää jos vain uskallat ottaa sen vastaan. Minua huvittaa ystävien reagointi kun minulle on alkanut tulla huumorintajua enkä ota asioita harrastuksissa varsinkaan peleissä niin vakavasti enää. Pelikaverit ei oikein välillä tiedä miten heidän pitäisi reagoida kun rupean heittämään kieroutunutta huumoria jossain pelitilanteissa enkä tee kuten ennen eli polttelin päreitä joka tilanteessa. Ymmärsin varsin nopeasti kun aloitin klubilla että näistä asioista ei tarvitse hävetä ja pelätä kertoa. Päätin että en mainosta että minulla on ollut ongelmia mutta en myöskään häpeä niistä kertoa sillä ne on ollut osa minua jo lapsesta saakka. Tykkään auttaa muita sillä se piristää minua kun olen avuksi muille. Voin tehdä muitakin iloiseksi auttaessa heitä ongelmien kanssa ja hoitaessa klubin pyöritystä. Nyt elämä vaikuttaa varsin valoisalta ja ehkä se aurinko on vihdoinkin alkanut paistaa oikein kunnolla ja helteellä sinne risukasaankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti