tiistai 26. marraskuuta 2019

Syöpä ja mielenterveys.
Osa2.

                      Taco tiistai Porvoon Klubitalolla. Suu meksikolaisella ruualla maustettuna ja ajatukset vaeltelemassa, kun toinen viikko alkaa klubin jäsenenä. Miksi vasta tiistaina?

Eilen maanantaina, joka on sytostaatti hoitopäiväni aina joka kahden viikon välein ollut ja tulee ainakin vielä kerran olemaan, vei minun päiväni kokonaisuudessaan Meilahden syöpätautien klinikalla. Vieressäni istui Englannista Suomeen muuttanut muusikko. Miten rohkealta hän kuulosti ja niin paljon nähnyt. Jalat tukevasti maassa.
No muistan itseni yhtä vahvana ja rohkeana. Toivottavasti hän jaksaa, minä en jaksanut.

***
                      Viikko alkoi sen lisäksi seuraavana aamuna terapeutin kanssa keskustelulla. Oloni on muuttunut parempaan viime viikkoisen kriisin jälkeen. Mitkä kaikki seikat sitten ovat vaikuttamassa? Terapia, klubitalon puheensorina, lääke, vai kaikki yhdessä?
Terapia itsessään on jo tehokas tapa avata niitä lukkoja, joita itse on rakentanut. Jo pelkästään itse syövän myöntäminen on kova paikka, jota en itse ole vielä edes tehnyt ja siihen tarvitsen aikaa, vaikka itse hoitojakson hoidot ovat jo viimeistä käynti kertaa vaille. Vakava tauti, vaikkakin on parannettavissa, ei minun pitäisi ottaa niin helposti, vaan myöntää itselle vihdoin sairastavansa.

***
                      Klubi on tarjonnut minulle nyt viikon ja toisen alkavan viikon ajan muutakin ajateltavaa. Minusta on ihanaa, kun vieressä muut askartelevat omiaan ja puheen sorina keittiöstä muistuttaa elosta, siitä tavallisesta turvallisesta ihmisen lämmöstä. Lounaan tuoksu, tuttujen kasvojen näkeminen ja tärkeintä, hyväksyntää.

Minulle tämä on jotain, jotain mitä olen tarvinnut.  


Heikki.
Halloween blogi 2019 
Karmiva kauhujuhla Halloween on tällä taas. Viimeiset lehdet ovat tippuneet puista ja halla peittää maan. Olen juuri astumassa sisään klubitalon ovesta joka narisee kuin autiotalon oven vanhat saranat. Oven narina saa aikaan kylmiä väreitä ja luo juuri sopivan Halloween tunnelman iltaa varten. Eteisessä vetää. Kummitteleekohan täällä? Kuten autiotaloissa on yleensä tapana. Vaikuttaisi siltä että vain Halloweenin aikaan hallitsevat yliluonnolliset voimat ovat saaneet klubitalon valtaansa ja muuttaneet sen kummitustaloksi. Ehkä saamme illan aikana nähdä tavaroiden leijuvan ja aaveiden liikkuvan seinien läpi. 

Ilta alkaa kammottavalla Halloween menulla. Pöytä on täytetty pikku suolaisilla kuten sipseillä, juustonaksuilla ja tuc kekseillä. Jälkiruoaksi on kurpitsa kakkuja. Ensisilmäyksellä näyttäisi siltä ettei menussa olisi mitään epäilyttävää, mutta tarkemmin katsottuna juotavaksi näyttäisi olevan jotain karmivaa nimittäin veriboolia. Jonkun hirviön saaliin käsi lilluu veriboolissa ja pohjalla lojuu matoja. Onkohan se noidan tekemää taikajuomaa joka muuttaa kaikki ihmisusiksi täyden kuun aikaan? Ruokapöydän ääreen on istuutunut joukko hirviöitä ja muita olioita syömään ja seurustelemaan. Joukosta löytyy muun muassa kaksi noitaa, yksi ihmissusi ja Batmanista tuttu Jokeri. Huoneessa on hämärää ja pöydät on koristeltu pienillä pääkalloilla, rotilla ja Halloween kurpitsoilla, jotka ovat hämähäkinseitin peitossa. Seitti on myrkkyhämähäkin kutomaa ja sen seassa kuhisee pieniä hämähäkkejä. Toivottavasti kukaan ei saa myrkkyhämähäkin puremaa käsiinsä ruokaillessaan. 

Kauhukseni huomasin ruokailun aikana että minulla oli hämähäkin seittiä ja myrkkyhämähäkkeja kasvoissa, jotka luultavasti olivat kulkeutuneet ensin käsivartta pitkin ja sitten kaulaa pitkin pöydän hämähäkin seitin seasta kasvoihini. Mutta se ei ruokailua ja illan viettoa haitannut. Sillä se kuului aisaan kuten monet muut pelottavat asiat jotka tapahtuvat Halloweenina. Ruokalituani sovimme yhden klubitalojäsenen kanssa että saan loihtia hänestä lohikäärmeen. Loihtiminen oli helppoa sillä siihen tarvittiin vaan kasvomaaleja ja vähän mielikuvitusta. Loin ihka oikean lohikäärmeen juuri sopivasti  pukukisaa varten. On pukukilpailun aika ja paikalle on saapunut kaikennäköisiä hirviöitä ja olioita toinen toistaan pelottavampia. Nyt kun koko hirviöpiiri on koolla kaikki saavat äänestää suosikkiaan. 

Äänestys muuttuu kiireen vilkkaa kaksintaisteluksi kahden olennon välillä. Ensin näyttäisi siltä että illan jokeri on voittamassa pukukilpailun, mutta ihan loppumetreillä illaksi suger skulliksi pukeutunut jäsen vie voiton hieman pelottavalla mutta elegantilla mekollaan. Mekko on Halloween henkinen ja sen yläosassa näkyvät luurangon kyylkiluut. Mekon ala-osan helma laskeutuu elegantisti alaviistoon oikean säären kohdalla paljastaen oikean säären ja jättäen vasemman säären helman alle. Mekon helmaan on myös ommeltu punainen frilla. Hieman pelottava yläosa ja elegantti alaosa loivat yhdessä pelottavan mutta elegantin kokonaisuuden. Halloween juhlan loppu alkaa häämöttämään , mutta vielä ehtii tanssilattialle tanssimaan. Stereoista soi kauhukappale thriller, joka kruunaa tämän halloween juhlan Halloween henkeen kirjoitetuilla lyriikoillaan ja soundillaan. 

keskiviikko 20. marraskuuta 2019



Syöpä ja mielenterveys.

                      Ne hetket viisikuukautta sitten kun sisätautilääkäri sanoi ne sanat. Hodgkinin Lymfooma, syöpä. Olen vahva, kestän uutisen, esitän vahvaa ja en pelkää.

Ensimmäinen lääkärin käynti ja hän esittää mahdollisuutta keskustella psykologin kanssa. En tietenkään sellaista tarvitse, olenhan vahva ja tulen nujertamaan taudin. Sitten vain jatkamme elämää kuin mitään ei olisi ollutkaan. Pelkkä tauti, joka pystytään hoitamaan.

***

Viimeinen hoitojakso kuukausi on enää edessä. Kaikki näyttää hyvältä. On jaksettu hoitaa asiat, syöty kunnolla, liikuttu ja asiat ovat kuten sairaslomalla on. Sitten se tapahtuu.
Aivan kuin tyhjältä taivaalta ajatukset eivät pysy kasassa, mieli alkaa laukkaamaan omaa tahtiaan.
Ei enää näytäkään, että asiat olisivat hallinnassa. Ajatus syövästä, paranenko, menenkö enää töihin, vai onko se tässä. Hermoromahdus.
Kaikki tuli nopeasti, viikonloppuna. Mitä minä teen, mistä minä, joka aina olen kestänyt kaiken, saankin apua.

***

Sairaalan psykiatrinen päivystyspoliklinikka otti puhelun vastaan lauantai aamulla ja pyysivät saapumaan päivällä keskustelemaan.
Siellä odottaessa, mietteiden tuskissa selasin lehtiä, kirjoja, mitä pientä siellä odottajalle oli tarjolla. Kuitenkin yksi asia, joka jäi enemmän mieleen, oli Porvoon Klubin esite.
”Mikä ihmeen Klubitalo” oli pienen lapun ensimmäinen lause. Luin mitä klubi minulle tarkoittaisi.
Eivät pystyisi syöpää parantamaan, mutta mitä minä sinä hetkenä tarvitsin, oli seura. Nyt kolmantena päivänä Klubitalon jäsenenä, kirjoitan tätä tekstiä. Miten minä menin rikki. Miten minä voisin selvitä tästä tilanteesta.
Mielen rikkoutuessa, parannusta nopeaan selviytymiseen ei ole. Tukea ja turvaa, seuraa, että minulle nyt tärkeää, päivän rutiineja.

                      Tule mukaani seuraamaan, miten minä ja Klubi matkaamme yhdessä kohti minun syöpäsairauden viimeisten hoitohetkien ja mielenterveyden järkkymisen kanssa. Miten Klubi ja klubilaiset tulevat olemaan osana tuota matkaa.



Heikki.



Syöpä ja mielenterveys. Osa3. Itsenäisyyspäivän suunnitelmat.                       Aurinko sarastaa jo taivaan rannan rajamailla...