keskiviikko 22. tammikuuta 2020


Syöpä ja mielenterveys.
Osa6.
Diagnoosi.

                      Eilen aamulla herätessäni ja aamupalaa laittaessa, aloin miettimään tulevan päivän tapahtumia. Olisi vihdoin lääkärin aika ja saisin kuulla, miten syövän hoito on onnistunut, jatkuisiko hoidot vai olenko puhdas syöpäsoluista.
 Olen miettinyt tuota tilannetta varmaan hoitojen alkamisesta asti. Se on ollut mielessä ja se tilanne, miten jaksaisin jatkaa raskaissa hoidoissa. Näitä ajatuksia jatkoin matkalla aina syöpäklinikalle asti. Olo oli hyvin levoton mitä lähemmäksi lääkärin tapaaminen tuli. Istuessani klinikan kuudennen kerroksen odotustilassa kelloa tarkasti seuraten, lääkäri kutsui minua nimeltä viisi minuuttia ennen sovittua aikaa. Perhoset vatsassa alkoivat lennellä yhä nopeammin.

***
                      Kuusi kuukautta olen käynyt sytostaattihoidoissa. Istumassa syöpäklinikan kuudennessa kerroksessa, jossa tuttu hoitaja on laittanut kanyylin ja noin kahdessa tunnissa kehooni laitettu solumyrkkyjä tuhoamaan syöpäsoluja. Mitään en itse ole taudille pystynyt, se on näkymätön vartalon sisälläni, kuten myös solumyrkyt, en nähnyt niiden tekevän omaa työtään. Pystyin vain auttamaan kehoani, lopettamalla tupakoinnin, alkoholin ja auttavan sitä liikunnalla.
Kaikkeni tein, jopa mieleni taisteli, ehkä jopa omaa taisteluaan kaiken tämän kuuden kuukauden aikana. Oppivat ja tukivat minua aina murtumiseen asti. Josta tämä tarinakin sai alkunsa. Olin valmis diagnoosiin, oli se sitten huono tai hyvä.

***
Istuin sille samalle paikalle, missä olin täällä syöpäklinikalla istunut ensimmäistä kertaa. Sama lääkäri, joka oli kertonut hoidoista ja miten tulevaisuuteni oli heidän käsissään.
Tunteeni olivat hyvin neutraalit, en tuntenut iloa en surua. Lääkäri katsoi tutkimustuloksiani ja sanoi.

”Syöpä on poissa.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Klubitalo avautuu 1.6!!

Hei kaikki jäsenet! Olemme tällä viikolla hieman siistineet paikkoja Klubitalon avaamista varten. Olemme mm. siirrelleet pöytiä ja tuoleja, ...