Porvoon Klubitalon Pikkujoulut 2019  

Vietimme torstaina 12.12. Pikkujouluja Porvoon Klubitalolla. 

Jäseniä oli tällä kertaa ilahduttavan runsaasti paikalla. 

Ilta alkoi joulukuusen koristelulla ja sen jälkeen oli vuorossa perinteisen 

riisipuuron ja joulutorttujen sekä joulupipareiden makustelua. 

Lisäksi joulupöydässä oli tarjolla myös lämmittävää glögiä. 

Tämän jälkeen valitsimme vuoden Valopilkun ja heitä olikin tällä kertaa  

2. Valopilkuksi valitaan sellainen henkilö, joka on ollut valoisa, ahkera,  

tunnollinen ja esimerkillinen jäsen. 

Olimme olleet niin kilttejä koko vuoden ajan, että saimme joulupukin lahjoineen vieraaksemme meidän Klubitalolle. 

Koska oli niin vähän lunta maassa, hän porhalsi paikalle helikopterilla. 

Saimme talolle lahjaksi 2 nojatuolia ja 2 kahvipöytää. 

Kun joulupukki oli lähtenyt takaisin Korvatunturille, päätimme illan  

laulamalla joululauluja kitaran säestämänä. Juhlat olivat onnistuneet ja tunnelma lämmin ja ikimuistoinen.  

 

                                         T:     Leena-tonttu ja Jussi-tonttu 

Mielenterveysmessut 2019

Mielenterveysmessut 2019 

Olimme käymässä Helsingissä Mielenterveysmessuilla 19.-20.11. 

Päivä alkoi jo aikaisin aamusta bussikuljetuksella Porvoosta Helsinkiin. 

Jouduimme Helsingissä ruuhkaan ja menetimme siinä kallista aikaa. Kun pääsimme perille Helsingin Kulttuuritalolle, meitä odotti sisällä melkoinen väenpaljous. 

Siellä oli monta Mielenterveyteen liittyvää pop-up pistettä, joista keräsin paljon itselleni tietoa. Lisäksi siellä oli Suomen Klubitalojen oma standi, jota ylläpiti Porvoon Klubitalon johtaja ja eräs ohjaaja. Päivän aikana oli myös erilaisia luentoja.  

Yhtenä aiheena oli Isän ja pojan yhteinen kanoottiretki, jossa he saivat kokea yhteisen seikkailun luonnon keskellä. Siihen kuului myös kalliokiipeilyä, niin että isä kannusti ja poika teki parhaansa. Se oli varmasti molemmille palkitsevaa. 

Toinen luento käsitteli ns. burnouttia eli loppuunpalamista. Siinä oli aiheesta kertomassa eräs johtaja-asemassa ollut henkilö ja työntekijä. Se siitä luennosta jäi mieleen, että burnout voi tulla kenelle tahansa. 

Viimeisenä luentona oli erään entisen alkoholistin tarina. 

Hän kertoi käyneensä aivan pohjalla ja menettäneensä esim. vaimon ja työpaikan, alkoholin liiallisen käytön takia.  Huumoriakaan ei ollut unohdettu, hänen kertoessaan aika koskettavaakin tarinaansa. 

Ehdimme tämän lisäksi myös antaa haastatteluja ja olla kuvattavana erääseen nettilehteen.  Mielenterveysmessut olivat ihan mukavat, kaikesta suuresta kävijämäärästä huolimatta. Haluaisinkin osallistua niille myös ensi vuonna. 

Jussi Paavilainen, Klubitalon jäsen

Syöpä ja mielenterveys.

Osa3.

Itsenäisyyspäivän suunnitelmat.

                      Aurinko sarastaa jo taivaan rannan rajamailla, kun pyöräilen laboratoriosta kodin kautta jo enemmän tutuksi tulleeseen Porvoon Klubitalolle. Meneillään oleva viikko on ollut erilainen kuin kaksi edeltävää, huomattavasti erilainen.
Keittiö on tullut tutuksi. Nyt ne äänet, jotka viimeksi vain rauhoittivat kaukana tietokoneella istuvaa, nyt olin yksi näistä. Tiskikone sai vauhtia, kun aamulla aloitin ja ruuan jälkeen vielä iltapäivällä pesin klubilaisten kahvikuppeja, lounas työvälineitä ja jopa peli-illan jälkeiset puuron syöjien välineet saivat puhtauden ennen uutta päivää.
Aivot saivat tekemistä ja kuuluvuuden tunnetta keittiön väen keskellä. Tunne oli mahtava.

***

                      Suomen itsenäisyyspäivä on huomenna ja pitkä viikonloppu edessä. Pieni pelko on, kun edellisten viikonloppujen kohtalo on ollut aika pitkälle sängyssä, yksi pahimmista ahdistuksen oireista ja sen pahentajista.

Se on nyt myös viimeinen viikonloppu ennen viimeistä sytostaattihoitoa. Jännitys on kasvanut vatsassa mittoihin, joita voi verrata muiden suurten tapahtumien kohdalla olevaan jännitykseen. Jännitys on huipussaan, kun tiedän pitkän odotuksen ennen lääkärintarkastusta tulevan olemaan raskasta. Se on jo ollut. Mikä tulee oleman kohtaloni, onko se sama kuin Suomen yli sata vuotta sitten. Pelastus, vai tappio?

***

                      Porvoon Klubitalo tulee siis tulevilla viikoilla olemaan yksi erittäin tärkeistä asioista minulle. Ihmisten seura, läheisyys ja tekeminen, ne tulevat olemaan arvokkaita asioita. Asioita, joista olen kiitollinen, kuten arvokkaasta isänmaastamme. Me kaikki suomalaiset olemme täällä samanarvoisina, vikoinemme ja huolinemme, mutta myös hyvine.
Kuten aurinko aamulla jo sarasti valoa taivaanrannassa, se valo luo toivoa, toivottavasti meille kaikille.

***

Hyvää itsenäisyyspäivää.

Syöpä ja mielenterveys.

Osa2.

                      Taco tiistai Porvoon Klubitalolla. Suu meksikolaisella ruualla maustettuna ja ajatukset vaeltelemassa, kun toinen viikko alkaa klubin jäsenenä. Miksi vasta tiistaina?

Eilen maanantaina, joka on sytostaatti hoitopäiväni aina joka kahden viikon välein ollut ja tulee ainakin vielä kerran olemaan, vei minun päiväni kokonaisuudessaan Meilahden syöpätautien klinikalla. Vieressäni istui Englannista Suomeen muuttanut muusikko. Miten rohkealta hän kuulosti ja niin paljon nähnyt. Jalat tukevasti maassa.
No muistan itseni yhtä vahvana ja rohkeana. Toivottavasti hän jaksaa, minä en jaksanut.

***

                      Viikko alkoi sen lisäksi seuraavana aamuna terapeutin kanssa keskustelulla. Oloni on muuttunut parempaan viime viikkoisen kriisin jälkeen. Mitkä kaikki seikat sitten ovat vaikuttamassa? Terapia, klubitalon puheensorina, lääke, vai kaikki yhdessä?
Terapia itsessään on jo tehokas tapa avata niitä lukkoja, joita itse on rakentanut. Jo pelkästään itse syövän myöntäminen on kova paikka, jota en itse ole vielä edes tehnyt ja siihen tarvitsen aikaa, vaikka itse hoitojakson hoidot ovat jo viimeistä käynti kertaa vaille. Vakava tauti, vaikkakin on parannettavissa, ei minun pitäisi ottaa niin helposti, vaan myöntää itselle vihdoin sairastavansa.

***

                      Klubi on tarjonnut minulle nyt viikon ja toisen alkavan viikon ajan muutakin ajateltavaa. Minusta on ihanaa, kun vieressä muut askartelevat omiaan ja puheen sorina keittiöstä muistuttaa elosta, siitä tavallisesta turvallisesta ihmisen lämmöstä. Lounaan tuoksu, tuttujen kasvojen näkeminen ja tärkeintä, hyväksyntää.

Minulle tämä on jotain, jotain mitä olen tarvinnut.  

Heikki.

Syöpä ja mielenterveys.

                      Ne hetket viisikuukautta sitten kun sisätautilääkäri sanoi ne sanat. Hodgkinin Lymfooma, syöpä. Olen vahva, kestän uutisen, esitän vahvaa ja en pelkää.

Ensimmäinen lääkärin käynti ja hän esittää mahdollisuutta keskustella psykologin kanssa. En tietenkään sellaista tarvitse, olenhan vahva ja tulen nujertamaan taudin. Sitten vain jatkamme elämää kuin mitään ei olisi ollutkaan. Pelkkä tauti, joka pystytään hoitamaan.

***

Viimeinen hoitojakso kuukausi on enää edessä. Kaikki näyttää hyvältä. On jaksettu hoitaa asiat, syöty kunnolla, liikuttu ja asiat ovat kuten sairaslomalla on. Sitten se tapahtuu.
Aivan kuin tyhjältä taivaalta ajatukset eivät pysy kasassa, mieli alkaa laukkaamaan omaa tahtiaan.
Ei enää näytäkään, että asiat olisivat hallinnassa. Ajatus syövästä, paranenko, menenkö enää töihin, vai onko se tässä. Hermoromahdus.
Kaikki tuli nopeasti, viikonloppuna. Mitä minä teen, mistä minä, joka aina olen kestänyt kaiken, saankin apua.

***

Sairaalan psykiatrinen päivystyspoliklinikka otti puhelun vastaan lauantai aamulla ja pyysivät saapumaan päivällä keskustelemaan.
Siellä odottaessa, mietteiden tuskissa selasin lehtiä, kirjoja, mitä pientä siellä odottajalle oli tarjolla. Kuitenkin yksi asia, joka jäi enemmän mieleen, oli Porvoon Klubin esite.

”Mikä ihmeen Klubitalo” oli pienen lapun ensimmäinen lause. Luin mitä klubi minulle tarkoittaisi.

Eivät pystyisi syöpää parantamaan, mutta mitä minä sinä hetkenä tarvitsin, oli seura. Nyt kolmantena päivänä Klubitalon jäsenenä, kirjoitan tätä tekstiä. Miten minä menin rikki. Miten minä voisin selvitä tästä tilanteesta.

Mielen rikkoutuessa, parannusta nopeaan selviytymiseen ei ole. Tukea ja turvaa, seuraa, että minulle nyt tärkeää, päivän rutiineja.

                      Tule mukaani seuraamaan, miten minä ja Klubi matkaamme yhdessä kohti minun syöpäsairauden viimeisten hoitohetkien ja mielenterveyden järkkymisen kanssa. Miten Klubi ja klubilaiset tulevat olemaan osana tuota matkaa.

Heikki.