Syöpä ja mielenterveys.
Ne hetket viisikuukautta
sitten kun sisätautilääkäri sanoi ne sanat. Hodgkinin Lymfooma, syöpä. Olen
vahva, kestän uutisen, esitän vahvaa ja en pelkää.
Ensimmäinen
lääkärin käynti ja hän esittää mahdollisuutta keskustella psykologin kanssa. En
tietenkään sellaista tarvitse, olenhan vahva ja tulen nujertamaan taudin.
Sitten vain jatkamme elämää kuin mitään ei olisi ollutkaan. Pelkkä tauti, joka
pystytään hoitamaan.
***
Viimeinen hoitojakso kuukausi on enää edessä. Kaikki näyttää
hyvältä. On jaksettu hoitaa asiat, syöty kunnolla, liikuttu ja asiat ovat kuten
sairaslomalla on. Sitten se tapahtuu.
Aivan kuin tyhjältä taivaalta ajatukset eivät pysy kasassa, mieli alkaa laukkaamaan omaa tahtiaan.
Ei enää näytäkään, että asiat olisivat hallinnassa. Ajatus syövästä, paranenko, menenkö enää töihin, vai onko se tässä. Hermoromahdus.
Kaikki tuli nopeasti, viikonloppuna. Mitä minä teen, mistä minä, joka aina olen kestänyt kaiken, saankin apua.
Aivan kuin tyhjältä taivaalta ajatukset eivät pysy kasassa, mieli alkaa laukkaamaan omaa tahtiaan.
Ei enää näytäkään, että asiat olisivat hallinnassa. Ajatus syövästä, paranenko, menenkö enää töihin, vai onko se tässä. Hermoromahdus.
Kaikki tuli nopeasti, viikonloppuna. Mitä minä teen, mistä minä, joka aina olen kestänyt kaiken, saankin apua.
***
Sairaalan psykiatrinen päivystyspoliklinikka otti puhelun
vastaan lauantai aamulla ja pyysivät saapumaan päivällä keskustelemaan.
Siellä odottaessa, mietteiden tuskissa selasin lehtiä, kirjoja, mitä pientä siellä odottajalle oli tarjolla. Kuitenkin yksi asia, joka jäi enemmän mieleen, oli Porvoon Klubin esite.
Siellä odottaessa, mietteiden tuskissa selasin lehtiä, kirjoja, mitä pientä siellä odottajalle oli tarjolla. Kuitenkin yksi asia, joka jäi enemmän mieleen, oli Porvoon Klubin esite.
”Mikä ihmeen
Klubitalo” oli pienen lapun ensimmäinen lause. Luin mitä klubi minulle
tarkoittaisi.
Eivät
pystyisi syöpää parantamaan, mutta mitä minä sinä hetkenä tarvitsin, oli seura.
Nyt kolmantena päivänä Klubitalon jäsenenä, kirjoitan tätä tekstiä. Miten minä
menin rikki. Miten minä voisin selvitä tästä tilanteesta.
Mielen
rikkoutuessa, parannusta nopeaan selviytymiseen ei ole. Tukea ja turvaa,
seuraa, että minulle nyt tärkeää, päivän rutiineja.
Tule mukaani seuraamaan,
miten minä ja Klubi matkaamme yhdessä kohti minun syöpäsairauden viimeisten
hoitohetkien ja mielenterveyden järkkymisen kanssa. Miten Klubi ja klubilaiset
tulevat olemaan osana tuota matkaa.
Heikki.
Hyvä kirjoitus, voimia ��
VastaaPoista